A12  JOOSUAN SILMIN  osa 3    16.8.2023

1. Jumalan kasvatustyö

Herra astui Siinainvuorelle tulenleimahdusten ja savun keskellä, jylinän ja voimakkaan soofar-torven äänen kuuluessa. Sen tarkoitus oli säilyttää israelilaisten mieles-sä jumalanpelko ja kunnioitus vuorella annettua lakia kohtaan, jotta he karttaisivat syntiä.¹⁾ Erämaakoetusten tavoitteena puolestaan oli opettaa kansa luottamaan Jumalaansa ja turvautumaan ahdingossa Hänen apuunsa. Herra osoitti ihmeellisen voimansa huolehties-saan kansastaan, johdattaessaan sitä autiomaassa ja an-taessaan sille voiton taisteluissa vihollisheimoja vastaan, jotta sen usko Hänen lupauksiinsa vahvistuisi.²⁾ 

Jumalan sallimiin haastaviin olosuhteisiin sisältyi ai-na kasvatuksellinen päämäärä: niiden kautta Hän pyrki aikaansaamaan kansassaan kärsivällisyyttä uskossa ja ku-rinalaisuutta kuuliaisuudessa. Vanhurskas kilvoitus pyhyy-dessä ja uskon säilyminen on yhä Taivaallisen Isän kas-vatustavoite lastensa suhteen.³⁾  

Minun lähtöni hetki on tullut. Minä olen hyvän kilvoi-tuksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttä-nyt (2 TIM 4:6-7; PR 38). Tämän käskyn minä annan sinulle, että taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon (1 TIM 1:18-19).

Herra, teidän Jumalanne, on kantanut teitä niin kuin mies poikaansa koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet (5 MOOS 1:31). Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua niin kuin isä kasvattaa poi-kaansa (5 MOOS 8:5).

Jumala kurittaa ^a) meitä tosi parhaaksemme, että pääsi-simme osallisiksi Hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu. (HEPR 12:10-11) 

Jumalan kasvattava työ kantoi hyvää hedelmää varsinkin Efraimin sukukuntaan kuuluvassa Joosuassa. Työskentely Mooseksen palvelijana opetti häntä luottamaan Herraan kaikissa tilanteissa, olosuhteista ja muiden mielipiteistä riippumatta. Joosua ei varmaankaan vielä tuolloin, erä-maavaelluksen alkupuolella, ymmärtänyt, millaista elä-mäntehtävää varten Jumala oli häntä kouluttamassa.

Siinä vaiheessa, kun Israelin kansan vaellus saavutti Paa-ranin autiomaassa olevan Kaades-Barnean, oli Joosualla (Hoosealla) jo asema yhtenä heimonsa ruhtinaista (pää-miehistä). Kun Mooses lähetti 12 tiedustelijaa - yhden päämiehen jokaisesta sukukunnasta - vakoilemaan Ka-naanin maata ja kansaa, edusti Joosua joukossa efrai-milaisia.⁴⁾ 40 vuorokautta kestäneen vakoiluretken aikana vain kahdella tiedustelijoista (17%) säilyi uskon henki Jumalan lupausten toteutumisen suhteen. 

Vain Joosua ja Juudan sukua edustanut ruhtinas Kaaleb kykenivät retkeltä palattuaan rohkaisemaan muuta kan-saa. He puolustivat uskoa Herran sanaan Luvatun maan haltuun ottamisessa. Sen sijaan, että pelokkaina olisivat katsoneet Israelin voimavarojen vähäisyyteen, he asetti-vat luottamuksensa Jumalan mahdollisuuksiin. Tämän uskonrohkean asenteensa takia he olivat tosin vähällä joutua epäuskoisen kansan kivittämäksi.⁵⁾

Joosuan elämä Mooseksen rinnalla tarjoaa esikuvan siitä, kuinka Jumalan armo Kristuksessa pyrkii kasvatta-maan ja ohjaamaan meitä yksilöuskovina ja seurakunta-na, jotta ottaisimme haltuumme oman "luvatun maam-me". Saamme pieneltä osaltamme olla toteuttamassa Ju-malan iankaikkisen valtakunnan tulemista. Valtakun-nan evankeliumi valloitti ensin oman sydämemme. Herran seurakunnalleen uskomien vaikutusmahdollisuuksien, ar-mon ja voiman kautta se voittaa lisää pimeyden hallussa olevia ihmissieluja. Lopulta, kun seurakunnan lukumäärä on täynnä, Jumalan valtakunta tulee näkyvällä tavalla. Jeesuksen kuninkuudessa se asettuu hallitsemaan koko maailmaa.

Joosua ja Kaaleb kasvoivat seurakunnan ^b) keskellä, Juma-lan koulussa, hyvää hedelmää kantaen. He säilyttivät uskonsa ja saivat olla mukana valloittamassa maa-alueita tulevalle Daavidin valtakunnalle. Heidän silmänsä näkivät Jumalan ihmeellisten lupausten täyttymisen.⁶⁾ Joosuan ja Kaalebin uskonluottamus Herraan rohkaiskoon meitä, jotka olemme vielä kilvoitusmatkallamme! Historian leh-diltä he huutavat meille kannustusta, jonka ydin kiteytyy näissä sanoissa: "Älkää pelätkö, te pystytte siihen, sillä Herra on teidän kanssanne". 

Menkäämme sinne rohkeasti ja ottakaamme se hal-tuumme, sillä varmasti me pystymme siihen. Jos Herra on mieltynyt meihin, Hän vie meidät tuohon maahan ja antaa sen meille. Älkää pelätkö sen maan kansaa, sillä heistä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on poistunut heidän luotaan, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää pelätkö heitä. (4 MOOS 13:30; 14:8-9)

2. Viimeinen viettelys

Neljäkymmentä vuotta oli vierähtänyt Israelin kansan läh-döstä Egyptistä. Se oli kiertänyt Edomin maan ja saa-punut luvatun Kanaaninmaan porteille, Jordanin itäpuo-lella olevalle Mooabin tasangolle.⁷⁾ Paholainen tiesi, että israelilaiset olivat pääsemässä perille Jumalan heille lah-joittamaan kotimaahan, ja halusi estää sen niin monelta kuin mahdollista. Hän viritti ovelan ansan erämaavael-luksen uuvuttaman kansan viettelemiseksi epäjumalan-palvelukseen.

Vastustajan vihanpito ei ole vähenemässä. Eksytykset, laittomuus ja Jumalasta luopumisen vaara varjostavat myös meitä lopun ajan seurakuntana, kun valvoen odo-tamme pääsyä luvattuun iankaikkiseen perintöosaamme. 

Tällä kertaa Paha käytti välikappaleenaan Eufratjoen var-rella asuvaa Bileamia, jonka Mooabin ja Midianin van-himmat kutsuivat kiroamaan Israelia.⁸⁾ Bileam edustaa Raamatussa luopumukseen opastavaa eksytystä, Bilea-min oppia ⁹⁾. Tutkikaamme lähemmin, millainen henkilö oli kyseisen opin takana.

a) Bileamilla oli tieto Jumalasta ja Hengen aidosta toimin-nasta. Laajasti hänet tunnettiin näkijänä ja profeettana, jolle Jumala oli puhunut.¹⁰⁾ Bileam saattoi polveutua samasta suvusta kuin Aabraham.¹¹⁾ 

 

b) Bileam oli langennut käyttämään Jumalalta saamaansa lahjaa ja viisautta oman edun saavuttamiseen.¹²⁾

 

c) Bileam ei seurannut Jumalan tahtoa, vaan kulki salli-muksen tietä.^l Koska Israelin kansa (muiden Lähi-Idän kan-sojen tapaan) arvosti Bileamin puhetta, joutui Jumala sää-telemään hänen sanansa.¹³⁾ 

 

d) Pohjimmiltaan Bileam ei etsinyt Herran kansan parasta. Hän tiesi, että noituus^l ja taikuus eivät pystyneet eksyt-tämään Israelia, jolla oli runsaasti kokemusta Jumalansa läsnäolosta ja yliluonnollisesta johdatuksesta.¹⁴⁾ Paholai-nen antoikin Bileamin kautta tehokkaamman neuvon, kuinka mooabilaiset ja midianilaiset saavat Israelin miehet lan-keamaan pois Herrasta: vietteleminen fyysiseen haureuteen olisi väylä hengelliseen uskottomuuteen ja pakanajumalan palvomiseen.¹⁵⁾

Jumala salli Bileamin etsiskellä omaa etuaan, vääryyden palkkaa, mutta ilmaisi selvästi sen olevan tahtonsa vas-taista. Vaikka Bileam puhui muodollisesti oikeita ja siu-naavia sanoja Israelista, oli hänen sydämensä kaukana Herran kansan auttamisesta. Lopulta hänen petollinen ja eksyttävä sisimpänsä paljastuikin. Hän antoi Mooabin kuninkaalle neuvon, kuinka vietellä Israel palvelemaan Baal-Peor-epäjumalaa. Neuvo johtikin laajaan uskotto-muuteen Herraa kohtaan seksuaalisen lankeamisen seu-rauksena.

Juuri naisethan viettelivät Bileamin neuvosta israelilai-set uskottomuuteen Herraa kohtaan Peorin tapauk-sessa, ja vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa (4 MOOS 31:16).

Raamattu käyttää Bileamin toimintaa ennakkokuvana ek-sytyksestä, jonka vallassa olevia harhaopettajia oli pu-jahtanut myös ensimmäisiin seurakuntiin. Heidän kal-taisten väärien opettajien tuntomerkeiksi mainitaan ah-neus¹⁶⁾, löyhä sukupuolimoraali¹⁷⁾, kuulijoita mielistelevä puhe¹⁸⁾ sekä Herran kieltäminen¹⁹⁾. Olemme käsitelleet lopun ajan harhaopettajia myös sivulla Suuri luopumus. Opetus seurakunnan valmistautumisesta Jeesuksen takai-sintuloon eksyttävien antikristillisten virtausten keskellä on sivulla Valmistautuminen.

3. Kutsumustehtävä

Hengellisessä mielessä kutsumus on Jumalan valmis-tama palvelupaikka ihmiselle, jota Hän on kasvattanut tuota tehtävää varten. Kun Joosua oli selvinnyt viimei-sestä viettelyksestä antautumatta epäjumalan palvelemi-seen, koitti hänen aikansa astua kutsumustehtävään. Jumala oli puhunut jo aikaisemmin Moosekselle, että tämän palvelija Joosua saisi johtaa kansan Jordanvirran yli Luvattuun maahan.²⁰⁾  Raamattu kertoo, kuinka Joosua juhlallisesti asetettiin tähän palvelutehtävään vähän en-nen Mooseksen kuolemaa.²¹⁾

Joosuan johtamistehtävä sisältää esikuvallisia yhtymäkoh-tia Kristuksen seurakunnan kaitsijan toimen kanssa:

1. Jumala valitsee, kasvattaa ja erottaa ihmisen paikallisen seurakuntansa kaitsijaksi (eli yhdeksi sen vanhimmista).²²⁾

 

2. Herran Henki antaa kaitsijalle viisauden tehtävän hoi-tamiseen, taitoa johtaa,^l neuvoa ja opettaa seurakun-taa.²³⁾ Johtaminen ja lauman esikuvana oleminen on yksi Hengen armolahjoista.²⁴⁾

 

3. Johtavan vanhimman arvovalta tulee usein siitä, että hänet Jumala on antanut seurakuntaansa myös^l paimenen, opettajan, profeetan tai evankelistan palveluviran haltijak-si.²⁵⁾ 

 

4. Seurakuntaa kaitsevan vanhimman tärkein tehtävä on sanan ja rukouksen avulla^l etsiä ja osoittaa Herran tahto laumalleen.²⁶⁾

Ole vain luja ja rohkea ja noudata kaikessa toiminnassasi sitä opetusta, jonka palvelijani Mooses on sinulle anta-nut. Älköön tämä lain kirja väistykö sinun suustasi, vaan mietiskele sitä päivin ja öin, että noudattaisit tarkasti kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut ja menestyt tielläsi. (JOOS 1:7-8)

Tätä käske ja opeta. Ole sinä uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa ja puhtaudessa. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi, että ne, jotka sinua kuulevat. (1 TIM 4:11,16)

Joosuasta tuli Israelin johtaja 80 vuotiaana. Raamatun mukaan hänen asemansa kansan silmissä perustui sekä Moosekselta saatuun arvovaltaan (viisauden henkeen) että Jumalan läsnäolon antamaan auktoriteettiin.²⁷⁾ Joo-suan omakohtaiset kokemukset Herran ihmeellisestä huo-lenpidosta Egyptistä alkaneen matkan aikana sekä Joo-suan osoittama luotettavuus Mooseksen palvelijana vah-vistivat kansan tuntemaa kunnioitusta häntä kohtaan.²⁸⁾

Joosuan johdolla Israelin kansa asettui luvattuun koti-maahansa. Kansan esi-isille ja Moosekselle lausuman-sa lupauksen mukaisesti Jumala antoi alueen kanaani-laiset heimot israelilaisten valtaan. Joosuan ja hänen sota-väkensä valloituskyky perustui siis Herran sanaan. Niin kauan kun he etenivät uskossa siihen luottaen, kuu-liaisina liiton käskyille ja Herran kutakin taistelua varten erikseen antamille toimintaohjeille, Jumala vastasi maan haltuunoton onnistumisesta. Vähälukuinen, helposti nisku-roiva kansa oli voitollinen vain Jumalan liittouskollisuuden ansiosta.²⁹⁾

Ja Herra oli Joosuan kanssa, ja Joosuan maine levisi kautta maan (JOOS 6:27). Näin Joosua valloitti koko maan, aivan niin kuin Herra oli Moosekselle puhunut (JOOS 11:23).

Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka Hän oli vannonut antavansa heidän isilleen. He ottivat sen omakseen ja asettuivat siihen asumaan. Yksikään heidän vihollisistaan ei kestänyt heidän edessään, vaan Herra antoi kaikki heidän vihollisensa heidän käsiinsä. (JOOS 21:43-44)

Eikä yksikään niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin kansalle, jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat (JOOS 21:45).  

Jumalan suunnitelmissa Jerusalemia ympäröivällä Israelin maaperällä oli mitä merkittävin osa. Siitä tuli Vapah-tajan syntymisen, toiminnan ja ihmiskunnan lunastami-sen paikka. "Kuninkaan kaupungin" tulevaisuus tulee myös kerran olemaan ainutlaatuinen.³⁰⁾ 

Kun Kristuksen seurakuntana valmistaudumme Herramme toista tulemista varten, käymme mekin omaa kamp-pailuamme "kanaanilaisten maan" haltuun ottamisessa. Samalla kun valvomme omaa vaellustamme, taistelemme uskon ja rukouksen asein pimeyden henkivaltoja vas-taan, jotta Jumalan valtakunta voisi saavuttaa mahdolli-simman monet ihmissydämet. Todistuksen sanan kylvä-minen ja opettaminen Jeesuksesta kaikkien kansojen kes-kellä on kutsumustehtävämme. Jos Joosua ja monessa erehtynyt Herran kansa saivat palvella välikappalei-na Jumalan iankaikkisessa pelastussuunnitelmassa, kuin-ka paljon onkaan Kristuksen seurakunnalle uskottu ta-lentteja työn loppuunsaattamisessa.

Kutsumustehtävän onnistumista varten on usko Jeesuk-seen lahjoittanut jokaiselle Uuden liiton seurakunnan jä-senelle mm. seuraavat sisäiset voimavarat:

1. Hyvä omatunto. Jeesuksen uhrikuoleman ansiosta meidät on pysyvästi sovitettu Jumalan kanssa. Kurja menneisyytemme on käsitelty, ja saamme palvella Herraa sisäisestä vapaudesta, rauhasta ja armonlevosta käsin.

2. Tahto ja ymmärrys. Kristuksen Henki asuu meissä vaikuttaen sanan kautta tahtoomme ja ymmärrykseem-me. Hän uudistaa mielemme käsittämään, millaista on pyhä vaellus Herran pelossa ja mikä on palvelupaikkamme seurakunnassa.  

3. Voima. Jumala vahvistaa sisäistä ihmistämme Henken-sä kautta (EFES 3:16). Hän lahjoittaa meille voiman kuolettaa lihan teot "synnin ruumiissamme". Häneltä saamme tarvitsemamme lahjat, johdatuksen ja voiman myös palvelutehtäväämme (kutsumustamme) varten.

Jumalan kaikki lupaukset voimavarasta, ymmärryksestä ja auktoriteetista vihollisen vastustamisessa täyttyvät Kris-tuksessa. Hänessä pysyen voimme ottaa haltuumme oman Kanaanin maamme eli vaikutusalamme evanke-liumin työssä. Ilman Häntä emme voi tehdä mitään! Joosuan esimerkkiä seuraten emme mekään jää arvioi-maan omia mahdollisuuksiamme, vaan katsomme Jeesuk-seen. Jeesus on uskollinen, armollinen ja voimalli-nen! Hänessä eläen, Hänelle antautuen ja Hänen läsnä-oloaan etsien voimme täyttää paikkamme Jumalan hy-vässä suunnitelmassa viimeistä aikaa varten.

Riippukaa kiinni Herrassa, Jumalassanne, kuten olette tehneet aina tähän päivään asti. Pitäkää siis tarkoin huoli itsestänne, niin että rakastatte Heraa, teidän Jumalaanne. (JOOS 23:8,11)

Pelätkää nyt Herraa, palvelkaa Häntä nuhteettomasti ja uskollisesti ja poistakaa ne jumalat, joita isänne palvelivat virran tuolla puolella ja Egyptissä! Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella. Mutta minä ja minun perheeni pal-velemme Herraa. (JOOS 24:14-15)

Näiden tapahtumien jälkeen Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisena (JOOS 24:29).