Ahdistusta, koettelemusta ja kärsimystä kuvaava kreikankielen sana θλῖψις [thlipsis] (engl. tribulation, affliction) esiintyy apostolien kirjoituksissa noin 45 kertaa. Useimmiten sitä käytetään ilmaisemaan ahdistusta, jota sanassa pysyvät Jeesukseen uskovat eri tavoin kokevat maailmassa. Alkuseurakunnan jälkeen jokaisena vuotena kristillisen lähe-tystyön historiassa joidenkin osaksi on tullut palvella Kristusta marttyyrin kutsumuksessa. Open Doors-järjestön ajanjaksolta 1.10.2022-30.9.2023 keräämän aineiston mukaan yhteensä 365 miljoonaa kristittyä elää jatkuvasti vakavan vainon uhan alla.^a) Näistä 4998 kristittyä joutui tut-kimusaikana kokemaan Stefanuksen osan. Raamatun opetuksen mu-kaan Jeesuksen seuraajien ahdinko säilyy ja lisääntyy maailmassa Herran tulemuksen edellä  (MATT 10:22; JOH 15:18-21; 2 TIM 3:1-4,12-13; 2 KOR 4:8-9,17-18; ILM 2:10; 12:11,17; 13:10). Samoin säilyy run-saana myös heidän osakseen tuleva rohkaisu:

Niin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme, samoin tulee Kristuksen kautta runsaana osaksemme myös loh-dutus (2 KOR 1:5).

Olemme sivulla C4.8 esittäneet kolme vaihtoehtoista näkemystä seura-kunnan ylösoton ajankohdalle. Tempausta koskevan tutkimuksen haaste on ymmärtää, kuinka pitkälle Danielin ennustaman viimeisen vuosiviikon ahdingossa seurakunta on läsnä. Ongelmaksi on tullut käsittää oikein Jumalan vihan puhkeamishetki, jota ennen seurakunta temmataan Jee-suksen luokse. Keskivälin ylösoton tulkinta opettaa vihan päivän koitta-van vasta kuudennen sinetin avaamisen jälkeen (ILM 6:17). Tulkinnan kannalla olevien mielestä pasuunavitsauksissa syttyvä Herran viha (ILM 11:18; 15:1; 16:1) on erotettava sitä edeltävästä ahdistuksesta - siis synnytystuskien alkuvaiheesta, sinettien vitsauksista ja Paholaisen vihan-pidosta - jossa seurakunta on läsnä (MATT 24:3-26; ILM 6:1-17; 12:12). 

Kristuksen seurakunnan ihana toivo kumpuaa siitä, että olipa toteutuva ylösoton ajankohta mikä hyvänsä kolmesta skenaariosta, Jumala pitää huolta lapsistaan! Olemme Hänen omaisuuttaan (EFES 1:13-14; TIIT 2:14)! Elämme Kaikkivaltiaan Isämme käden varassa ja suojassa siinäkin tapauksessa, että Antikristuksen sallitaan nousta esiin ennen seurakun-nan ylöstempausta.

Kun Jeesus kertoi opetuslapsiaan kohtaavasta syrjinnästä ja vainosta, Hän ei jättänyt muistuttamatta, että hiuskarvakaan Hänen omiensa päästä ei joudu hukkaan Taivaallisen Isän sallimatta (MATT 10:28-39). Jeesuksen rohkaisevat sanat on tarkoitettu kaikkien aikojen uskoville. Samalla tavalla kuin enkelit suojelivat hurskasta Lootia Sodoman väkivallalta ennen hänen pelastumistaan kaupungin tuhon alta (1 MOOS 19:9-13; 2 Piet 2:6-9), samoin he ovat valmiina puolustamaan Jumalan omia vainon aikana. Niin kuin Jeesus suojeli tulisessa pätsissä Danielin kolmea toveria, jotka eivät tahtoneet kumartaa kultaista kuva-patsasta (DAN 3:13-25), yhtä suurella voimalla ja tarkkuudella seura-kunnan Pää varjelee uskoviaan tänäänkin Paholaisen vihalta. Yhä edel-leen

pimeyden valtakunnan taholta tuleva vihanpito ja eksytys on täysin Taivaallisen Isämme hallinnassa ja Kristuksen morsiameen koh-distuvana aivan erityisellä tavalla rajoitettua.

Raamatun ikiaikojen lupaukset Jumalan huolenpidosta, turvasta ja varjelusta koskevat erityisesti maailman keskellä kilvoittelevaa lopun ajan seurakuntaa. Ne on ennalta kirjoitettu meille opetukseksi Jumalan uskollisuudesta ja lohdutukseksi, mitkä yhdessä kärsivällisyyden kanssa synnyttävät toivoa (ROOM 15:4). Kuinka syvästi esimerkiksi seuraavat sanan lupaukset lohduttavatkaan mieltämme, kun ajattelemme seura-kunnan lyhyttä viimeisen ajan koetusta kärsimyksineen, eksytyksineen ja kiusauksineen:

Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä. Hän tuntee ne, jotka Häneen luottavat (NAAH 1:7).

Herra tietää pelastaa jumalaapelkäävät koetuksesta (kreikak-si πειρασμός, [peirasmos], merk.: koetus, kiusaus), mutta väärintekijät Hän säilyttää rangaistuksen alaisina tuomion päivään (2 PIET 2:9).

Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi. Ei kohtaa sinua onnet-tomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä Hän antaa enke-leilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. Hän huutaa Minua avukseen, ja Minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa (PS 91:9-10,15).

Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka? Onhan kirjoitettu: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuras-lampaina." Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut (ROOM 8:35-37).

Kaikki tulevat vihaamaan teitä Minun nimeni tähden. Mutta ei hius-karvaakaan teidän päästänne joudu hukkaan. … Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä (LUUK 21:17-18,28).

Tehän tiedätte, että samat kärsimykset täytyy veljiennekin kestää maailmassa. Vähän aikaa kärsittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti. Aamen (1 PIET 5:9-10).

Koska olet noudattanut Minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin Minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä , joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä (ILM 3:10).

Ettäs pidit Minun kärsivällisyyteni sanat, niin Minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on. Katso, Minä tulen pian: pidä, mitä sinulla, ettei kenkään sinun kruunuas ottais (ILM 3:10-11; BIBLIA 1898).

Kaksi viimeistä jaetta (ILM 3:10) sisältävät Johanneksen kautta annetun vakuutuksen siitä, että Jeesus itse varjelee seurakuntansa koko maan piiriä kohtaavasta koetuksen (kiusauksen) hetkestä. Alun perin jakeissa esiintyy kaksi tärkeätä kreikan sanaa, joiden merkitykset ovat seuraavat:

a)  πειρασμός [peirasmos] = koetus, kiusaus

b) τηρέω ἐκ [tēreō ek] = pitää pois (jostakin), varjella, suojella, vartioida, säästää (joltakin), säilyttää ennallaan.

Keskivälin ylösoton tulkinta näkee peirasmoksen alkuosan yleisenä ahdistuksena (MARK 13:19) ja loppuosan Jumalan vihana (ILM 6: 17). Alkuosa on seurausta langenneen ihmisen pahuudesta, maan ki-roamisesta johtuvista luonnon ääri-ilmiöistä ja Antikristusta inspiroivasta Paholaisen vihanpidosta.

Se on Jumalan sallima ja lyhentämä ahdistus, Hänen viimeinen kutsunsa luomilleen ihmiselle taipua parannukseen (APT 2:19-21; 2 PIET 3:9).

Vaikka tämä "peirasmoksen" alkuosa sisältää viimeisten sinettien osalta suurta ahdistusta, se ei kuitenkaan ole Jumalan vihan aikaa, joka puhkeaa vasta pasuunavitsauksissa ja täyttyy lopullisesti vihan maljoissa. Vihan aikana Jumalan tuomio kohtaa Israelia ja pakanamaailmaa, joiden keskeltä Kristukseen uskova seurakunta on temmattu pois. 

Jakeessa ILM 3:10 mainittu Herran Jeesuksen valtava lupaus  seurakun-tansa varjelemisesta (erillään pitämisestä) koskee koko "peirasmos-ta": Alkuosan koetuksen (vainon) ja kiusauksen (eksytyksen) aikana Hän suojelee seurakuntaa ottaakseen sen sitten luokseen turvaan ennen Jumalan vihan puhkeamista maan päälle. Jakeessa mainittua verbi-prepositiomuotoa tēreō ek Johannes käyttää myös kohdassa JOH 17:15 kertoessaan, kuinka Jeesus pyysi Isää varjelemaan pahasta (Pahasta) opetuslapset, jotka Hän oli jättämässä maailman keskelle. Marttyy-reistaan huolimatta seurakunta säilyi ja kasvoi Rooman vainoissa.  Tämä Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous toteutuu erityisesti antikristillisen arvomaailman ja luopumuksen ympäröimässä maailmassa (2 TESS 2:3; 3:3). Jeesuksen esirukous suojelee seurakuntaa: Isä varjelee lastensa uskon säilymistä myös Pedon maailmanjärjestyksen olosuhteis-sa!

"Mutta Herra on uskollinen ja Hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta" (myös: Pahasta ^b) ; 2 TESS 3:3). Siksi me sanomme turvallisin mielin: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?" (HEPR 13:6)

Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä Paholaisen murhanhimo kohdistui Beetlehemin alueen poikalapsiin, joiden joukkosurmasta Juma-la ihmeellisesti varjeli Poikansa (MATT 2:13-16). Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Vastustajan vihanpito kääntyi Kristuksen ruumiiseen, seurakuntaan. Jeesus ei kuitenkaan siirtänyt oppilaitaan pois pahan keskeltä, mutta suojeli heidän uskonsa kestämistä loppuun asti. Hän vartioi ensimmäisten kristittyjen elämää jatkuvasti, ohjasi heitä Henkensä voimalla, auttoi yliluonnollisten ihmeiden, luonnonilmiöiden, näkyjen ja enkeliensä avulla sekä avasi tarvittaessa pakoreittejä Pahan tavoitamattomiin (APT 9: 23-25; 12:11; 16:26; 18:9-10; 21:11; 27:23-24; 1 PIET 4:14; 2 KOR 11:32-33). Jeesuksen toisen tulemuksen edellä Jumalan varjeleva voima on yhä seurakunnan yllä: 

Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä (1 PIET 1:5-7).

Kallis matkatoverini, luepa ajatuksella, kuinka henkilökohtaisesti psal-min 91 lupaukset Jumalan ja Hänen enkeliarmeijansa suojelusta on kirjoitettu meidänkin, lopun ajan kristittyjen, omistettaviksi (PS 91:1-16; 1 MOOS 19:10-11). On ehkä vaikea käsittää, kuinka yksilöllisesti Herra tahtoo valvoa jokaisen omansa uskon säilymistä ja hyvän suunni-telmansa toteutumista lopun ajan ahdingon luonteesta riippumatta. Hän varjelee koetuksen hetkestä kutakin seurakuntansa uskovaa erikseen siellä, missä tämä asuu.

Tulemukseensa asti Jeesus on kilven ja muurin lailla valmis suojelemaan morsiantaan, joka Häntä kärsivällisesti odottaa. Kaikessa ahdistuksessa me saamme "täydellisen voiton Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut" (PS 18:3-20,31; 94:16-23; ROOM 8:31-32,35-39).

Yksikin tämän kaltainen Jumalan suusta lähtenyt vakuutus riittäisi antamaan meille levollisen mielen ja rauhan tulevaisuutemme suhteen. Vainotun vanhurskaan lapsensa turvasta hädän hetkellä Isä on kuitenkin nähnyt hyväksi tehdä yhden toistetuimmista lupauksis-taan Raamatussa. Se on ihmiskunnan historian ajankohdasta riippu-matta aina voimassa ja tarkoitettu meidänkin uskoamme vahvistamaan:

Herra on sorretun linna, turvapaikka ahdingon aikoina (PS 9:19). Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii tilaisuutta tappaakseen hänet. Mutta Herra ei jätä vanhurskasta hänen käsiinsä. Vanhurskaiden pelastus tulee Herralta, Hän on heidän turvansa ahdingon ai-kana (PS 37:32-33,39).

Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apum-me hädän hetkellä (PS 46:2). Herra varjelee kaikkia, jotka Häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat Hän hukuttaa (PS 145:20). Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli Hänelläkin ahdistus, Hänen lähet-tämänsä enkeli pelasti heidät (JES 63:9).

Hän on itse sanonut: "En Minä sinua hylkää enkä jätä." Siksi me sanomme turvallisin mielin: "Herra on minun auttajani, en minä pel-kää. Mitä voi ihminen minulle tehdä? " (HEPR 13:5-6)

Hän päästää sinut linnustajan ansasta ja surmaavasta rutosta. Sulillaan Hän suojaa sinua, Hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Sinä et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta (vrt. ILM 6:2), et ruttoa, joka kulkee pimeässä, et tautia, joka tekee tuhojaan keskellä päivää. Kaatukoon tuhat sinun sivultasi, kymmenentuhatta oikealta puoleltasi, mutta sinuun ei satu. Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi (PS 91:3-10).

On selvää, että ulkonaisessa paineessa elävän seurakunnan ensi-rakkaus Jeesusta kohtaan uudistuu. Niin kuin Elia kuivuuden ja vainon keskellä Keritin kätköpaikassa eli yksinomaan Jumalasta riippuvaise-na, sama muukalaisuuden tie on varattu seurakunnallekin. Vastustaes-saan sitä laittomuuden ja eksytyksen henkeä, jota antikristilliset ja antisemitistiset arvot edustavat, joutuu seurakunta parannusta teh-den etsimään alkuperäistä kirkkauttaan ja asemaansa Kristuksessa (ILM 2:4-5,14-16,20; 3:2-3,15-20). Koetuksen keskellä seurakunnan usko puhdistuu niin kuin kulta ja hopea, jotka tulessa vapautuvat kuonasta (1 PIET 1:6-7; ILM 14:12). Alkuseurakunnan tapaan sen vaellusta ohjaa Herran pelko (2 KOR 7:1; APT 9:31). Uskovien keskinäisen yhteen-kuuluvuuden välttämättömyydestä kaatuvat myös paikallisseurakuntien väliset raja-aidat; turhat opilliset kiistakysymykset eivät ole enää kiinnostuksen kohteena ja yhteys lujittuu (APT 4:32; EFES 4:1-6). Parhaimmillaan ulkonainen ahdinko palvelee Hengen työtä seurakunnan valmistamisessa ylösottoa varten: 

Lupauksensa mukaan rauhan Jumala pyhittää ja säilyttää seurakun-tansa nuhteettomana Jeesuksen tulemukseen (1 TESS 5:23-24; 3:12-13). "Luotan täysin siihen, että Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä ... että olisitte puhtaita ja moitteettomia Kristuksen päivään saakka täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jee-sus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi." (FIL 1:6,10-11).

Vainottunakin seurakunnalla on tehtävä maailmassa suuren ahdistuksen ja sinettivitsausten aikana. Sitä tarvitaan auttamaan niitä, jotka maail-manlaajuisen hädän keskeltä huutavat avuksi Herran nimeä. Keskivälin ylösoton tulkinta antaa tilaa Pietarin ennustamalle lopun ajan viimeisel-le herätykselle ja monien pelastumiselle ennen seurakunnan ylösottoa ja Herran vihan päivän koittamista. (Herätyksen kevätsateen mahdol-lisuutta olemme tutkineet sivulla C4.3.)

Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja loistava. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (APT 2:20-21; ILM 6:12,17).

Eräässä arvovaltaisessa hengellisessä julkaisussa arveltiin vielä 1990-luvulla, että seurakunta ei voi olla maan päällä enää Antikristuksen taholta nousevan suuren ahdistuksen aikana, koska silloin "kaikki uskovat tapettaisiin". Hyvinkin mahdollinen on seurakunnan ylösotto ennen Antikristuksen nousua maailmanpolitiikan näyttämölle, mutta var-haisen ylösoton tulkinnan perusteluksi tällainen pelko-olettamus ei kelpaa. Se nimittäin tekee tyhjäksi Jeesuksen suvereenin herruuden ja ylivoiman varjella omaisuuttaan kaikissa painostustilanteissa. Se unohtaa, että "kaiken hallituksen ja vallan Päänä"

Herra Jeesus on riistänyt vallan Saatanalta omiinsa nähden; Hän on tehnyt tyhjäksi Paholaisen oma-aloitteiset aikeet uskovien suh-teen (KOL 2:10). "Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskaittensa sielut, pelastaa heidät jumalat-tomien käsistä." (PS 97:10)

Jumala on alistanut pimeyden henkivallat Jeesuksen jalkojen (eli käs-kyvallan) alle (EFES 1:20-23; 1 PIET 3:22). Paholaisen juonittelun vuoksi luonnollisesti aina "on tarpeen pyhien kestävyys (kärsivällisyys) ja usko, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja uskon Jeesukseen" (1 PIET 5:8-9; ROOM 5:4; JAAK 5:10; ILM 13:10; 14:12). Isä ei kuitenkaan koskaan jätä lapsiaan vastustajansa mielivallan kohteeksi. Jeesus kyllä ennakoi seuraajiensa kokevan vainoa ja vihaa maailmassa (MATT 10:22-25,34-39; ILM 2:10,13). Eikä Hän salannut sitäkään, että mart-tyyrikuolemasta tulee joidenkin kristittyjen kutsumusosa (MATT 10: 28; JOH 21:19; APT 20:23-24; 2 PIET 1:14). Samoin Hän kertoi rea-listisesti, kuinka Jerusalem tullaan valloittamaan pakanoiden toi-mesta (LUUK 21:20-24; ILM 13:7). Niin ikään sana ennustaa, että Jee-suksen tulemusta edeltävät sodat, kulkutaudit, nälänhätä (hyper-inflaatio) ja poikkeukselliset ilmiöt luonnossa sekä ahdistus, epä-toivo ja pelko ihmisten keskellä (LUUK 21:9-11,25-26; ILM 6:1-13; 8:7-12; 9:1-19). Siltikään, ihmiskunnan tulevaisuutta käsitellessään

Jeesus ei missään vaiheessa puhunut tästä Paholaisen vihan ajasta erityisenä uskovien murhaamisen ajanjaksona.

Kuinka voisikaan kalliisti lunastettu seurakunta matkansa viime metreillä jäädä Pahan tallattavaksi, kun seurakunnan pyhä Ylimmäinen pappi on sekä uhrannut itsensä että jatkuvasti elänyt rukoillakseen sen puolesta (HEPR 7:25-27). Kaikkivaltiaan suojassa vaeltavan seu-rakunnan viimeisiä hetkiä maan päällä eivät näin ollen sävytä pelko, apatia ja haaksirikkoisuus. Ahdingon keskellä elävän, itsessään avut-toman ja heikon seurakunnan kokoontumiset täyttää Jeesuksen voi-makas läsnäolo ja kirkkaus. Loppuun saakka seurakunta saa voiman todistaa rohkeasti Hänen armostaan ja lähestyvästä tulemuksestaan. Lo-pullinen pelastus on lähellä!

Seurakunnan ylöstempauksen ajankohdasta  vallitsevia näkemyksiä olem-me käsitelleet sivulla C4.8. Kaikissa niissä

seurakunta korjataan "Isän kotiin" taivaaseen ennen Jumalan vihan vuotamista maan päälle.

Varhaisen ylösoton tulkinnan mukaan seurakunnan viipyminen Jeesuk-sen luona "Karitsan häissä" kestää noin 7 vuotta, keskivälin tulkin-nan mukaan likimain vuoden ja myöhäisen tulkinnan mukaan vain 1-2 kuukautta. Kahden ensiksi mainitun (ja osan kolmannenkin) näkemyksen omaksuneiden mielestä ihmisten on mahdollista kääntyä Jeesuksen puoleen vielä ylösoton jälkeen. Silloin tosin Jeesuksen valitseminen Pedon tai sen kuvan kumartamisen ja Pedon merkin vastaanottamisen sijaan merkitsisi kuolemantuomiota. Raamatun historia osoittaa, kuinka Jumala usein siirtää viimeiseen asti tuomiotaan ja vihansa puhkea-mishetkeä. Hän odottaa pitkämielisesti ihmisten katuvan syntejään myös ennen Herran päivän lopullisten tuomioiden koittamista:

Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät (2 PIET 3:9).

Tietoisena puolustajaksemme lahjoittamansa Hengen yliluonnollisesta kirkkaudesta Jeesus uskalsi kannustaa meitä antamaan koetuksissam-mekin tilaa sisäiselle ilolle ja riemulle edessä olevan vapautuksen joh-dosta:

Autuaita olette te, kun ihmiset teitä Ihmisen Pojan tähden vihaavat ja erottavat teidät yhteydestään, herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin pahan. Iloitkaa sinä päivänä ja hyppikää riemusta, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa! (LUUK 6:22-23)

Iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös Hänen kirkkautensa ilmestyessä. Jos teitä pilkataan Kristuksen nimen tähden, olette autuaita, sillä kirk-kauden ja Jumalan Henki lepää päällänne (1 PIET 4:13-14).