He (Jaakobin pojat) kertoivat hänelle (Jaakobille), että Joosef oli vielä elossa ja että hän hallitsi koko Egyptin maata. Jaakobin sydän pysyi kuitenkin kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä (1 MOOS 45: 26).

Muistanet varmaan raamatunhistoriasta, kuinka Israelin kantaisä Jaakob oli lähettänyt poikansa Egyptiin ostamaan viljaa suuren nälänhädän aikana. Tuossa vaiheessa hän ei vielä tiennyt, että hänen kuolleeksi luu-lemansa Joosef-poika oli saavuttanut korkean aseman Egyptin "talous-päällikkönä".

Yllä olevassa tilanteessa pojat kertoivat isälle, että Joosef oli palauttanut heidät kotiin noutamaan myös Jaakob luokseen Egyptiin. Monestakin syystä Jaakobin sydän ei kuitenkaan tahtonut lämmetä ajatukselle muut-taa sukunsa kanssa vieraaseen maahan. Kun Jaakob oli ollut vielä poi-kamies, oli Jumala ilmestynyt hänelle Beetelissä. Siellä Herra oli luvan-nut, että ympärillä olevasta Kanaanin maasta tulisi hänen jälke-läistensä kotimaa (1 MOOS 28:13). Ei ollut ihme, että Jaakob pohti empien mielessään, voisiko siirtyminen Egyptiin sittenkään olla Juma-lan tahdon mukaista. Hänelle kun ikääkin oli kertynyt jo 130 vuotta?

Todennäköisesti Jaakob oli kuullut myös isoisänsä Aabrahamin koke-muksesta Egyptissä edellisen nälänhädän aikana (1 MOOS 12:10-13). Siihen oli sisältynyt suuria riskejä. Vain kauniin puolisonsa Saarain ja Jumalan asioihin puuttumisen ansiosta Aabraham oli selvinnyt Egyptistä hengissä takaisin Beeteliin.

Kaiken lisäksi Jaakobilla oli varmasti tietoa siitä, että egyptiläisten suh-tautuminen heprealaisiin paimentolaisiin oli varsin nuivaa. Egyptiläiset kasvattivat kyllä nautakarjaa, mutta eivät arvostaneet lainkaan teltoissa asuvia lammaspaimenia (1 MOOS 46:32-34). On siten varsin ymmär-rettävää, että Jaakob ei millään jaksanut uskoa poikiensa puheeseen Joosefista, joka muka olisi elossa, joka hallitsisi Egyptissä ja joka kutsui häntä perheineen asumaan luokseen.

Jaakobin sydän odotti Luvattua maata koskevan lupauksen täytty-mistä. Siksi hän pysyi aluksi kylmänä sille Jumalan suunnitelmalle, että Israelista pidetään huolta nälänhädän aikana Egyptin kaltaisessa ympä-ristössä (1 MOOS 45:7-11). 

Vasta kun veljet kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut, ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. (1 MOOS 45:27).

Sitkeästi yksitoista poikaa vakuuttivat isälleen, että se mitä he matkansa aikana olivat Joosefilta kuulleet, on totta. Voimme olettaa, että Jaakobin mieleen palautui tapahtuma vuosien takaa. Joosef oli poikasena nähnyt unen, jossa aurinko ja kuu sekä yksitoista tähteä - eli koko Jaakobin perhe - oli kumartuneena maahan Joosefin edessä (1 MOOS 37:9-10). Olisiko uni sittenkin ollut Jumalan antama ennakkokuva siitä, mikä par-haillaan oli toteutumassa? 

Sitten Jaakob tutki vaunuja, jotka Joosef oli lähettänyt matkaa varten. Ne edustivat Jumalan kutsua lähteä vielä kerran liikkeelle (2 KUN 2:11). Olosuhteetkin puhuivat voimakkaasti Egyptiin muuttamisen puolesta: Perheen viljavarasto oli tyhjenemässä, sillä nälänhätä jatkui ankarana Kanaanin maassa. Vähitellen Jaakob alkoi ymmärtää Joosefin kutsun takana olevan Jumalan tarkoituksen. Joosef oli sittenkin elossa! Jumala oli nostanut Joosefin korkeaan asemaan Egyptin valtahierarkiassa, jotta hän voisi pitää huolta Jaakobin jälkeläisistä suuren ahdingon aikana. Jaakobin mieli muuttui ja hänen henkensä elpyi Jumalan aikomuksen suhteen.

Jaakobille kuolleen ja veljiensä orjaksi kauppaaman Joosefin voimme nähdä yhdeksi Jeesuksen esikuvaksi VT:ssa. Juutalaisten hylkäämä, ristinkuoleman kärsinyt ja ylösnoussut Jeesus on korotettu Kuninkaaksi. Hän on hallitsijan asemassa kaikkiin valtoihin ja voimiin nähden. Jeesus kykenee huolehtimaan lunastamastaan Jumalan seurakunnasta kaikissa oloissa - kuinka pitkälle ahdistuksen ajassa seurakunnan sitten sallitaankin olevan (EFES 1:22; 1 PIET 3:22; HEPR 9:24). Seura-kunnan asemasta ahdistuksen aikana enemmän sivulla C4.6.

Israel sanoi: "Tämä riittää minulle! Poikani Joosef elää vielä. Minä tahdon mennä ja nähdä hänet ennen kuin kuolen." Israel lähti mat-kalle mukanaan kaikki, mitä omisti. (1 MOOS 45:28; 46:1)

Näin Jaakob voitti pelkonsa ja epäilyksensä uskaltautuen matkalle koko sukunsa ja kaiken omaisuutensa kanssa. Sen jälkeen kun hän oli taivuttanut tahtonsa ja ottanut tämän uskon askeleen, ilmestyi Jumala hänelle yöllisen näyn muodossa. Herra rohkaisi Jaakobia ja antoi vas-tauksen hänen polttavimpaan huolenaiheeseensa: Miten Israelin kansa selviää vieraita epäjumalia palvelevan kansan keskeltä takaisin lupausten maahan?

Herra sanoi Israelille yöllisessä näyssä: "Minä olen Jumala, sinun isäsi Jumala. Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä Minä teen sinusta siellä suuren kansan. Minä tulen sinun kanssasi Egyptiin, ja Minä tuon sinut sieltä myös takaisin. (1 MOOS 46:2-4)

Tässäkin tilanteessa toteutui Jeesuksen yleispäteva opetus siitä, kuinka jokainen Jumalan tahdon mukainen uskon valintamme lujittaa koke-mustamme Hänen lupaustensa luotettavuudesta (JOH 7:17). Tavalla tai toisella Herra vahvistaa sanansa! Käsittelimme tätä hengellisen elämän periaatetta jo sivulla D1.1.

Nälänhätä kohtasi Israelia samoin kuin muitakin Lähi-Idän kansoja. Myö-hemmin Jaakobin jälkeläiset joutuivat egyptiläisten sortamiksi ja väärin kohtelemiksi (2 MOOS 3:7). Ensin Jumala lähetti Joosefin pitämään kansansa hengissä; sitten Hän lähetti Mooseksen pelastamaan heidät ahdingon keskeltä. Kuten Jumala oli matkan aikana Jaakobille luvannut, Hän todella tuli Israelin kanssa Egyptiin. 

Jumala suojeli kansaansa ahdistuksen aikana ja vapautti sen viimein matkalle kohti lupaamaansa kotimaata.

Huolimatta siitä, että israelilaiset olivat vieraita, muukalaisia ja vai-nottuja, he vahvistuivat asuessaan Egyptissä 430 vuoden ajan. Alunperin 70 hengen joukko kasvoi lopulta noin miljoonaiseksi kansaksi (2 MOOS 1:7,20; 12: 37,40). Ihmeellisesti Jumalan käsi varjeli kansaansa myös niissä vitsauksissa, joilla Hän pyrki taivuttelemaan faaraon valtakuntaa tahtonsa tielle. Faaraon paatuminen ja Egyptin epäjumalanpalvelus sytyttivät lopulta Jumalan vihan hehkun ja saivat tuomion (viimeisen vitsauksen) lankeamaan maan ylle (2 MOOS 11:6-7; 12:12).   

Keskellä suurta ahdistusta täyttyi Jumalan lupaus Israelin kotiinlähdöstä. Koitti ensimmäinen Pääsiäinen: jokainen Israelin perheenpää teurasti karitsan perhekuntansa nautittavaksi ja siveli sen verta kotinsa oven-pieliin. Lähdön hetkellä vain tuo veri suojeli heitä Jumalan vihalta ja erotti heidät egyptiläisistä. Karitsan veren vuodattaminen, sen lihan paistaminen tulessa ja syöminen happamattoman leivän ja katkerien yrttien kera on esikuva Jeesuksen kärsimyksestä meidän edestämme ja Hänen uhrinsa puhtaudesta (happamattomuudesta).  

Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, Minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun Minä rankaisen Egyptin maata (2 MOOS 12:13).

Israelilaiset, noin kuusisataatuhatta jalkamiestä vaimoineen, lapsi-neen, lähtivät liikkeelle. Juuri sinä päivänä, kun 430 vuotta oli kulunut, kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta (2 MOOS 12:37,41).

Raamatussa kuvattu Jaakobin elämä sisältää paljon ennakkokuvia, jotka toistuvat seurakunnan viimeisissä vaiheissa ennen muuttamista kotiin. Jaakobilla ei ollut tarkkaa käsitystä Jumalan tulevasta suunnitel-masta, minkä vuoksi asettuminen Egyptiin oli tuntunut hänestä aluksi epäuskottavalta vaihtoehdolta. Ajatus Israelin kansan kulkemisesta vit-sausten ja vainon kautta Luvattuun maahan olisi tuskin mahtunut hänen odotuksiinsa. Niin kirkkaana kaipaus Luvatusta maasta täytti Jaakobin sydämen, että Jumala joutui taivuttelemaan häntä hyväksymään outoi-hin oloihin lähteminen. Samalla tavalla, sitä selvemmin Jumalan seura-kunta on kokemassa vierautta ja ahtautta pimenevässä maailmassa, mitä lähempänä on viimeisen pasuunan vapauttava lähtömerkki kotimat-kalle.  

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä tulenpoltetta, jossa olette ja jossa teitä nyt koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Päinvastoin iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kär-simyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita Hänen kirkkautensa ilmestyessä. Jos teitä pilkataan Kristuksen nimen tähden, olette autuaita, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää päällänne (1 PIET 4:12-14).

Jeesus sanoi: "Kaikki tulevat vihaamaan teitä Minun nimeni tähden. Mutta ei hiuskarvakaan teidän päästänne joudu hukkaan. Kestä-vyydellänne te voitatte omaksenne elämän." (LUUK 21:17-19)

Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä ... vaara vai miekka? Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton Hänen kaut-taan, joka on meitä rakastanut. (ROOM 8:35-37).

Vähän aikaa kärsittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti (1 PIET 5:10-11).

Monin VT:n esikuvin ja UT:n ennustuksin Jumala valmistaa tämän ajan seurakuntaansa käsillä olevaa vaikeampaa aikaa varten. Niin kuin Jaa-kobille, myös meille Hän on antanut vakuutuksen olla kansansa kanssa koetuksen maassa. Raamatun todistuksen mukaan Jumala vahvistaa, valmistaa ja puhdistaa seurakuntansa ennen Jeesuksen tuloa (1 PIET 5:10; 1 TESS 5:23-24; 1 KOR 1:8). Hänessä on turva antikristillisen arvomaailman keskellä. Samalla tavalla kuin Jumala ihmeellisesti suojasi Israelin kansaa Egyptiä taivuttelevissa vitsauksissa, samoin Hän vartioi seurakuntansa turvallisuutta kansoja parannukseen taivuttelevien luon-non ääri-ilmiöiden, globaalin taloudellisen kriisin, kulkutautien ja sotien aikana. Taivaallinen Isä varjelee lastensa uskon säilymistä myös niissä ahdistuksissa, jotka Hänen sallimuksestaan vainojen muodossa kohtaa-maan heitä. (Seurakunnan varjeltumisesta lisää sivulla C4.6.) 

Jaakobin sukukuntien joukko vapautettiin ahdingosta ennen kuin Juma-lan viimeinen tuomio lankesi Egyptin ylle. Aivan samalla tavalla

Jeesus korjaa uskovansa pois suuresta ahdistuksesta ennen Jumalan vihan puhkeamista  (MATT 24:29-31).

Hän noutaa rakkaan morsiamensa Isänsä kotiin Kristuksen suuren päi-vän koittaessa (JOH 14:2-3; FIL 1:6; ILM 19:7).

Niin kuin oli israelilaisten vapautuksen yhteydessä, niin on seurakunnan lähtöhetkelläkin teurastetun Karitsan sovintoveri ainoa ansio, jonka varassa pelastutaan kotimatkalle. Suuren pasuunan soidessa Jeesus lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa luokseen kaikkialta maailmasta. Veren merkistä sydämen pihtipielessä enkelit tunnistavat, kuka otetaan ja kuka jätetään ottamatta (1 TESS 4:16-17). 

Siinä Rakastetussa (Jeesuksessa) meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen Hänen armonsa rikkauden mukaan (EFES 1:7). Meillä on siis rohkea luottamus siihen, että Jee-suksen veren kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään (HEPR 10:19).

Sinut on teurastettu ja Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanhei-moista (ILM 5:9).