C5 HESEKIELIN KIRJA osa 1
Raamatun kirjaprofeettojen ajanjakso sijoittuu likimain vuosiin 800-400 eKr. Alla olevan kaavion mukaan profeetat voidaan jaotella neljään ryhmään: Juudan valtakunnassa, Israelin val-takunnassa, pakkosiirtolaisten keskellä ja pakkosiirron päätty-misen jälkeen vaikuttaneisiin profeettoihin. Hesekiel kuuluu Jesajan, Jeremian ja Danielin ohella VT:n suuriin profeettoihin, kun sitä mitataan jakeiden lukumäärällä.
Hesekiel, jonka nimi merkitsee "Jumala vahvistaa", syntyi vuonna 622 eKr lähes tuntemattoman leeviläisen papin Buusin (nimi tarkoittaa "halveksittu") perheeseen. Hesekiel ei itse eh-tinyt palvella Jerusalemin temppelissä, sillä 25-vuotiaana hänet vietiin vankina Babyloniin Juudan kuninkaan Joojakinin ja kym-menentuhannen muun kaupunkilaisen mukana. Tämä tapahtui kuningas Nebukadnessarin sotatoimien seurauksena v. 597 eKr. Pakkosiirtolaisuuden alkuaikana Hesekiel sai asua Kebarjoen varrella omassa talossa puolisonsa kanssa.1)
Vaikka Hesekielin kirja vaikuttaa ensi lukemalta hajanaiselta, on siitä erotettavissa yhdeksän toisistaan poikkeavaa aihepiiriä. Ne hahmottuvat kirjasta seuraavassa järjestyksessä:
1. Näky taivaan valtaistuimesta ja enkeleistä
HES 1:1-26
Viidennen pakkosiirtolaisuusvuoden aikana eli vuonna 593 eKr laskeutui Jumalan käsi Hesekielin ylle. Hänelle annettiin ih-meellinen näky avaruuden (kosmoksen) korkea-arvoisimmista luoduista olennoista, kerubeista, ja niiden yläpuolella sijaitse-vasta Korkeimman valtaistuimesta.2) Hesekiel kuvaili safiirin kaltaisella valtaituimella istuvaa "ihmisen näköiseksi hahmok-si", jonka kirkkaus muistutti hehkuvan metallin tulenhohdetta, ja jota ympäröi sateenkaarelta näyttävä väriloisto. Kerubien olemus vaikutti hänestä palavien hiilien tuliselta säteilyltä. Näi-den enkeliolentojen välityksellä Herran Sebaotin kirkkaus siir-tyy paikasta toiseen. Raamatun mukaan heidän tehtävänä on myös vartioida ja suojella heille uskottuja näkyvän luoma-kunnan ja hengen maailman alueita.3)
Tehtäviltään ja ulkoiselta olemukseltaan kerubeista eroava on serafien enkelijoukko, josta näky annettiin sekä apostoli Johannekselle että profeetta Jesajalle.4) Serafit palvelevat Ju-malan valtaistuimen edessä lausumalla voimakasta ylistystä ja kiitosta Kaikkivaltiaalle. Serafien keskellä on Karitsa, jonka avaamien lopunajan sinettivitsausten toimeenpanossa heillä on käynnistämistehtävä. Sen lisäksi Johannes sai nähdä, kuinka serafit tulevat välittämään seitsemälle enkelille Jumalan vihan maljat vuodatettavaksi maan päälle.5) Jumalan ja Karitsan valtaistuimen ympäriltä on erotettavissa myös suuri "tavallisten enkelien" muodostama kokonaisuus. Sieltä heidät yhä lähete-tään suorittamaan mitä moninaisimpia palvelutehtäviä ihmis-kunnan keskelle.6)
Enkelit eivät ole pakotettuja palvelemaan kirkkaudessa: heillä on sen suhteen itsenäinen päätäntävalta. Ennen maapallon ja ihmisen luomista osa enkelikunnasta käytti vapaata tahtoaan Kaikkivaltiaan järjestyksen vastaisesti. Sen seurauksena Juma-la joutui poistamaan valtaistuimensa edestä syntiin langenneen Lusifer-kerubin, pahuuden lähteen, ja häneen liittyneet kapi-naenkelit. Samalla tavalla Hän on saattava kaiken ennal-leen myös täällä Lusiferin saastuttamassa ihmiskunnas-sa.7) Täydellinen järjestys ja harmonia, joka taivaan kirkkau-dessa vallitsee, tulee kerran ikuiseksi olotilaksi kaikessa luoma-kunnassa.8)
2. Kutsu profeetan tehtävään
HES 1:26-3:27; 33:1-20
Edellä kuvattu näky, joka Hesekielille annettiin Kebar-joen varrella (todennäk. eräällä Eufrat-virran sivujoella), on ihmis-silmille harvinainen: hän sai katsella Herran kirkkautta. Suo-raan kirkkauden valtaistuimelta, ”ihmisen näköiseltä hahmolta”, tuli Hesekielille kutsu profeetaksi kapinallisen ja paatuneen Israelin kansan pakkosiirtolaisten keskelle. Tätä kutsumusteh-täväänsä hän hoiti 22 vuoden ajan eli vuodet 593-571 eKr.9)
Hesekielin valmistautuminen profeetan virkaan sisälsi koke-musvaiheita, joiden läpi myös UT:n seurakunnalliseen palvelu-tehtävään10) kutsuttua usein kasvatetaan. Ne olivat
a) Herran Hengen vastaanottaminen (2:2; 3:24)
b) kutsumuksen vahvistaminen ihmispelon voittamiseksi (2:5-6; 3:7-9; 33:31-33)
c) Herran sanojen kuunteleminen ja Hänen taakkansa sisäistäminen hengessä (2:8-3:4,10-11)
d) ohjeet profeetan (vartijan) varoittamisvastuuta varten (3:16-21; 33:7-9)
e) opetus siitä, että varoittavien profetioiden vaikutus kansassa (kääntyminen pois jumalattomuudesta) jää kuulijan vastuulle, ja että sanan toteutuminen ja Israelin kohtalo ovat Herran käsissä (2:7; 33:10-20,23-33; 34:11-13)
f) vetäytyminen omaan kotiin vertauskuvallisten havaintoesitysten esittämistä varten (3:24-27).
Hesekielin työkausi osui Jerusalemin synkimpään het-keen: se alkoi 7 vuotta ennen kaupungin tuhoa, mikä tapahtui vuonna 586 eKr, ja päättyi 15 vuotta sen jälkeen. Tuona aika-na Jumalan Hengen vaikutus profeetassa ilmeni erityisesti:
a) Herran sanan tarkkana kuulemisena
b) näkyjen näkemisenä
c) fyysisenä siirtymisenä paikasta toiseen.11)
3. Jerusalemin tuomitsemista ennakoivat
symboliset demonstraatiot
Enemmän kuin ketään muuta profeettaa Jumala ohjasi Hese-kieliä demonstroimaan tulevia tapahtumia havainnollisten esineiden ja esitysten avulla. Tämä työvaihe rajoittui Jeru-salemin ja sen temppelin hävitystä edeltäviin vuosiin. Niiden avulla pakkosiirtolaiset saivat konkreettisesti todeta syntien mi-tan täyttymisen kauhistuttavat seuraukset Daavidin kaupun-gissa (5:11-13).
Seuraavassa on luettelo Hesekielin suoritettavaksi annetusta profeetallisesta havaintosymboliikasta, joka oli hänen kodis-saan päivittäin julkisesti pakkosiirtolaisten nähtävissä. Esitykset a-d tapahtuivat ilmeisesti samanaikaisesti eivätkä vielä sisäl-täneet pakkosiirtolaisille osoitettua sanallista viestintää (3:24-27).
Seurakunnan keskellä havainnollistaminen on mielestäni yksi opettamisen armolahjaan kuuluva osa-alue. Se on keskeistä ja yleistä varsinkin lastentyössä. Muussa opetustyössä olen elä-mäni aikana tavannut vain yhden selvällä "demonstraatioar-moituksella" varustetun veljen Kristuksessa. Hänen lahjastaan opettaa profeetallista sanaa voimakasta havainnollistamista apuna käyttäen olemme saaneet iloita mm. miestenpiirissäm-me.
4. Jumalan tuomioiden täyttymistä ennakoivat
profetiat, näyt ja varoituksen sanat
Hesekielin viesti pakkosiirtolaisille on alla tiivistettynä. Sen on täytynyt olla heille todella murheellista kuultavaa:
Herran vihan vuotaminen kiivaan kurituksen muodossa ei ollut enää vältettävissä.
Israelin uskottomuus Jumalaa kohtaan oli alkanut jo Egyptissä (20:6-9), jatkunut kapinointina erämaavaelluksen aikana (20: 10-24) ja viimein täyttynyt karkeana luopumuksena Luvatussa Maassa (20:27-33). Herra joutui ottamaan kirkkautensa pois Jerusalemin temppelistä, jättämään kaupungin varjeluksensa ulkopuolelle, sallimaan ihanan maan autioituminen ja sen asuk-kaiden siirtäminen Assyrian ja Babylonian vieraiden kansojen keskelle. Nimensä kunnian ja liittonsa tähden Jumala kuitenkin esti kansaansa häviämästä lopullisesti sirottelun yhteydessä. Hänellä oli mielessään suunnitelma seuloa ja "perata" sitä "kansojen autiomaassa" ja lopulta pelastaa sen jäännös omaan maahansa ja takaisin itselleen.13) (20:34-44)
Lakiliitto eläinuhreineen ei kyennut muuttamaan Jaakobin hei-moa. Sen vuoksi Hesekielille annettiin välitettäväksi sanoma myös toisenlaisesta tulevaisuudesta: Paimenesta (Jeesukses-ta), joka oli syntyvä Daavidin sukuun ja kerran kokoava kansan takaisin Jumalansa yhteyteen:
Minä herätän heille yhden Paimenen, ja Hän, palvelijani Daavid, kaitsee heitä. Hänestä tulee heidän Paimenensa. Näin sanoo Herra, Herra: "Katso, Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta." (34:11,23)
5. Opetus paimenen vastuusta
Hesekielin kutsumuksen yksi osa oli välittää pakkosiirtolaisille Israelin välitöntä tulevaisuutta koskevat edellä mainitut Her-ran ilmoitukset. Hänen sanomansa sisältää kuitenkin myös toteutumatonta lopun aikaa koskevaa profetiaa, johon pereh-dymme osassa 2. Lisäksi Hesekielin kirjaan (kuten koko Raa-mattuun) kätkeytyy ajankohdasta ja kuulijakunnasta riippuma-ton kasvattava, käytännöllinen aines. Sen kautta valtaistui-mella istuva "ihmisen näköinen hahmo" puhuu kaikille ihmisille kaikissa kansoissa ja ennen kaikkea Kristuksen seurakunnalle. Eräs tällainen opetus liittyy ihmisen vastuuseen Jumalan edessä.
a. Yksilön ja kansakunnan vastuu
Hesekielin kirja opettaa sen raamatullisen tosiasian, että jo-kaisella ihmisyksilöllä on vastuu omista teoistaan. Herralle mieleen ei ole ihmisen kuolema jumalattomana, vaan se, että hän kääntyy parannukseen kaikista synneistään ja saa elää.14) (18:1-32) Toiseksi kirja kertoo kokonaisen kansan kollektiivisesta vastuusta Jumalan edessä. Profeetalle annet-tiin tieto niistä Israelissa rehottavista synneistä, jotka pahoit-tivat Herran mielen ja saivat Hänen vihansa syttymään. Sel-laisia olivat
väkivalta, epäjumalanpalvelus, vanhemmuuden (isän ja äi-din) halveksiminen, muukalaisen, orvon ja lesken sortami-nen, sapatin häpäiseminen, seksuaalinen moraalittomuus, ra-hanahneus (lahjonta, koronkiskonta ja väärä voitto) sekä vähäosaisten riistäminen ja epäoikeudenmukainen kohte-lu. (22:1-16,27,29-31)
Vaikka Jumala pyhyydessään valaisi erityisen tarkasti ni-melleen otetun kansan rikkomukset, kertoo Raamattu Hänen tuomioidensa vuotamisesta myös muiden kansojen ylle niiden syntien mitan täyttyessä.15) (Palaamme tähän vielä osassa 2.) Jumalan laissa olevat moraaliarvot - käsitys oikeasta ja vää-rästä - on asetettu pakanoidenkin sydämeen (omaantun-toon).16) Yhteiskunnassa harjoitettava synti on kansakunnan häpeä17), mistä vapauteen pääsemiseksi on "parannusta syn-tien anteeksiantamiseksi saarnattava Jeesuksen nimessä kaikil-le kansoille" johtajineen.18)
b. Paimenen vastuu
Alun perin VT:ssa paimen tarkoitti kansan johtajaa ja kunin-gasta.19) Myöhemmin myös profeetat ymmärsivät kutsumuk-sensa kaitsennallisen aspektin.20) Kun Herra Hesekielin väli-tyksellä nuhteli kansansa paimenia, Hän kohdisti sanansa sekä fyysisiin että hengellisiin johtajiin: kuninkaisiin, päämiehiin (kansan vanhimpiin), profeettoihin ja pappeihin. (7:24-27; 13: 2-16; 22:25-28; 34:1-10)
Jumalan sallimuksesta johtavaan asemaan yhteiskunnassa vali-tun tai hengelliseksi kaitsijaksi kutsutun vastuu Herran edessä on suurempi kuin muiden.21)
Papit eivät kysyneet: Missä on Herra? Lain käyttäjät eivät tunteneet Minua, paimenet luopuivat Minusta. Profee-tat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei ole apua. Sen tähden Minä käyn vielä oikeutta teidän kanssanne. (JER 2:8-9)
Näin Hesekielin kirja ohjaa ajatuksemme myös paimenuuteen Uudessa Liitossa. Huolehtiva paimenen mielenlaatu on aina lähtöisin Jeesukselta, Hyvältä Paimeneltamme.22) Hän on lahjoittanut sitä paikallisseurakuntiin, mistä yksi osoitus on vanhimmistojen kautta toteutuva paimenuus.23). Se on kollektiivisesti jaettua vastuuta, jota ei ole tarkoitettu yhden tai kahden ihmisen kannettavaksi. Seurakunnan kaitsijoiksi (siis jäseniksi vanhimmistoon) Herran Henki valmistaa, varustaa ja kutsuu luotettavia veljiä.24) Usein he ovat profeetan, evan-kelistan, paimenen tai opettajan viran haltijoita tai esimerkiksi johtamisen, profetoimisen tai opettamisen armolahjalla va-rustettuja.25) Seurakunnan vanhin ei johda laumaa halliten vaan palvellen ja esimerkkiä näyttäen. Vaikka hänellä on lem-peä paimenen sydän, kykenee hän tarvittaessa sanan avulla kärsivällisesti myös nuhtelemaan ja varoittamaan synnistä.26). Paimenten keskeinen tehtävä on huolehtia, että Herran lauma saa jatkuvasti puhdasta (harhaopeista vapaata) opetusta. Pyhä Henki on asettanut heidät kantamaan huolta seurakunnan hen-gellisestä hyvinvoinnista.
Hyvän tiivistelmän vanhimmiston toimenkuvasta lainaan tähän seurakuntamme englanninkielisen "meetingin" opetussivuilta:
Kaitsijantoimen arvostaminen ja vaaliminen seurakunnassa on erityisellä tavalla Ylipaimenemme mielen mukaista. Niinpä apostoli Paavali huolehti siitä, että jokaiseen perustamaansa paikallisseurakunnan asetettiin vanhimmat tätä kutsumusta hoitamaan. Jumalan lauman paimentamista koskeva Jeesuksen tahto ja päämäärä, mutta myös sydämen huoli, tulee ilmi He-sekielin kautta:
Minä itse kaitsen lampaani ja vien ne lepäämään. Kadon-neet Minä etsin, eksyneet Minä tuon takaisin, loukkaantu-neet Minä sidon ja heikkoja vahvistan. (34:15-16)
Ne ovat joutuneet hajalle paimenta vailla. Hajallaan ne ovat ... eikä kukaan niitä kysele, kukaan ei niitä etsi. Eivätkö Minun lampaani ole ryöstettävinä ja kaikkien villipetojen syötävinä sen vuoksi, ettei niillä ole paimenta. (34:5-8)
Jeesuksen huolenaihe kaitsijoiden puuttumisesta on aiheel-linen varsinkin nykyaikana, jolloin mitä erilaisimmat toiminta-ajatukset keräävät uskovia pieniksi hajanaisiksi ryhmiksi. Herran paikalliseen seurakuntaan asetettaman paimenuuden ulkopuolella jatkuvasti elävien kristittyjen erillinen yhteisölli-syys on harvoin Hänen tahtonsa mukainen kokoontumistapa. Vaarana eivät ole ainoastaan HES 34:5 mainitsemat "villipedot" eli eksyttävät opit, vaan "Jumalan moninaisen armon talou-denhoidon" jääminen puutteelliseksi sitoutumattomuuden ta-kia. Tarkoitan vajautta 1 PIET 4:7-11 mukaisessa Jumalan lasten käytännön tason perheyhteydessä, palvelemisessa. Sen vuoksi en pidä sanan mukaisena ajassa vaikuttavaa suuntausta kohti erillisyyttä ja riippumattomuutta. Yhä edelleen
seurakuntaruumiin hyvinvointi ja kasvu paikkakunnalla tarvit-see kaikkien niiden hengellisten, henkisten ja aineellis-ten talenttien yhteen tuomista, jotka Henki on kullekin jäsenelle antanut keskinäistä palvelemista varten. (1 KOR 12: 26-28)
"Minä itse kaitsen lampaitani", vakuuttaa Herramme (34: 15). Tämä tarkoittaa ensiksi sitä, että Jeesus itse johdattaa ja hoitaa kutakin laumansa lammasta yksilöllisesti. Siksi meidän on seurattava Jeesusta niin läheisessä suhteessa, että ero-tamme jatkuvasti Hänen paimenäänensä. Toisaalta näissä valtaistuimella istuvan "ihmisen näköisen hahmon" sanoissa on kuultavissa lupaus: "jokaiseen synnytämääni paikallisseura-kuntaan Minä asetan paimeneni". Silloinkin kun Hän käyttää "apupaimeninaan" seurakuntansa vanhimpia, on kaitsentatyö Hänen käsissään.
Jeesuksella on voima ja keinot järjestää ja ylläpitää kait-semista varten tarkoittamiensa palveluvirkojen hoitaminen perustamissaan seurakunnissa.
Hän kykenee muovaamaan paikallisten vanhimmistojen veljes-yhteydet välineiksi "pyhien tekemiseksi täysin valmiiksi pal-velutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen". Mutta ongelma on siinä, tahdommeko me seurakunnan jäsenet sitä aidosti? Rukoilemmeko sen toteutumista Herralta? Pidämmekö tällaista sanan neuvomaa vanhimmistojohtoista seurakuntajärjestystä nykypäivänä enää arvokkaana? Eikö ajan henki ohjaa meitä "lampaita" ennemminkin liikkumaan "laitumelta toiselle" ja et-simään hengellinen ravintomme itsenäisesti tarjonnan mukaan. Toisaalta, eikö väljä sitoutumattomuus ole muotoutunut tavaksi harjoittaa uskovien yhteyttä myös silloin, jos paikallisen seu-rakunnan vanhimpien (tai toisten kristittyjen) ihmisluonteet ei-vät miellytä. Mikäli näin on, meidän tulee muistaa Paavalin neuvo:
Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi. (HEPR 13:17)
Hesekielin välittämän huolenaiheen edessä joudumme toden-näköisesti me kaikki kristityt parannuksen paikalle, jotta näky raamatullisen paikallisseurakunnan rakenteesta kirkastuisi uudelleen sydämellemme. Niin kuin on Jumalan ylläpitämä jär-jestys kaikessa luonnossa, kosmoksessa ja taivaan enkelikun-nassa, sellaisen Hän on asettanut suojelemaan myös lastensa keskinäistä yhteyttä.
Sen tähden. paimenet, kuulkaa Herran sana! Niin totta kuin Minä elän, sanoo Herra, eivätkö Minun lampaani ole ryöstet-tävinä ja kaikkien villipetojen syötävinä sen vuoksi, ettei niillä ole paimenta? (HES 34:7-8)
Vanhimpia, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, pidet-täköön kaksin verroin kunnian ansainneina, varsinkin nii-tä, jotka näkevät vaivaa sanassa ja opetuksessa (1 TIM 5:17).
Pyydämme teitä antamaan tunnustuksen niille, jotka näkevät vaivaa teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajianne Herrassa ja neuvovat teitä. Pitäkää heitä erityisen rak-kaina heidän työnsä tähden. (1 Tess 5:12-13)
Kun he olivat valinneet kuhunkin seurakuntaan van-himmat, he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran hal-tuun, johon he nyt uskoivat (APT 14:23).
Paimeniemme tehtävän helpottamiseksi on Ylipaimenemme us-konut meille kaikille ymmärrystä ja käytännöllisiä mahdol-lisuuksia. Niiden avulla voimme tukea alkuseurakunnan mal-lin mukaisen paimenuuden ja yhteyden toteutumista paikka-kunnallamme. Keskinäisen rakkauden ja palvelemisen täyttämä uskovien yhteys Kristuksessa, järjestelmällinen apostolinen opetus, yhteinen rukous ja ehtoollisen viettäminen muodosta-vat edelleen paikallisseurakunnan vahvuuden. Sen säilymiseksi me voimme omalta osaltamme esimerkiksi
♥ rukoilla seurakuntaamme Jumalan mielen mukaisia van-himpia; esirukoilla vanhimmiston jäsenten puolesta ja roh-kaista heitä työssään, vaikka havaitsemme heissä inhimillisiä puutteita 27)
♥ vaikuttaa yhteisössämme niin, että jakeiden 1 TIM 3:1-7 edessä paininsa läpikäyneet ja Herralta paimenen kutsun saaneet asetettaisiin vanhimman jaloon tehtävään 28)
♥ olla itse valmiit antautumaan Herran kasvatettavaksi ja varustettavaksi "apupaimeneksi", jos Hän puhuu meille lau-mansa kaitsemis- ja ruokkimistehtävästä 29)
♥ ymmärtää, että kristusruumiin uskovien pienen osajoukon (raamattu- ja rukouspiirin, kotisolun, kasvuryhmän jne.) et-siytyminen Herran asettamien vanhimpien paimenuuteen on sanan mukaisempaa kuin irrottautuminen tai kehittyminen täysin vapaaksi kokoontumiseksi (ellei uskoon tulevien määrä osajoukon asuinalueella ohjaa järjestäytymään itsenäiseksi seurakunnaksi) 30)
♥ etsiä johdatusta paikkakuntamme uskovien pienten yhteisöjen liittymiseksi yhdeksi paikallisseurakunnaksi, jotta kaikki Hengen palveluvirat, armolahjat (myös paimenuuteen liittyvät), käytännön tehtävät ja taloudenhoito palvelisivat Kristuksen ruumista mahdollisimman rakentavasti. (Tämä ei estä uskovien kokoontumista pienryhmiin. Se on tarpeellista esimerkiksi seurakunnan ahdingon aikana, jolloin myös Jee-suksen seuraajien keskinäinen yhteys lisääntyy kirkkokun-nallisten raja-aitojen menettäessä merkityksensä.)
