13.5.2024

C2.3b  Hyvän- ja pahantiedon puu

a)  Tietämisen luonne ja rajat

Varmasti pohjaton oli se uteliaisuus ja into, jolla Aadam ja Eeva havainnoivat ensimmäistä puutarhaansa ja nimesivät sen organis-meja (1 MOOS 2:8-9,19-20,23). Luojansa läheisyydessä he oppivat jatkuvasti ymmärtämään myös merkitsevämpiä asioita: mm. oman tehtävänsä, sopivan ravintonsa ja luonnossa vallitsevat lainalai-suudet (1 MOOS 1:16,24,28-29; 2:10,24). Erityisesti he käsittivät, että paratiisin keskellä olevasta elämän puusta nauttiminen säilytti heidän kehonsa ikinuorina (1 MOOS 2:9; 3:22). Mutta ihmeellisintä kuitenkin oli se, että Jumala antoi heidän oppia tuntemaan Itsen-sä, Hänet, jonka kuvaksi heidät oli luotu, ja jonka henkäys heissä asui (1 MOOS 1:27; 2:7; Saarn 12:7). 

Aadamin ja Eevan tietämys Jumalasta perustui heidän seurus-teluunsa Hänen kanssaan. VT:n tietämistä tarkoittava teonsa-na Jāḏaʿ (=tietää, havaita, tuntea, ymmärtää) merkitseekin henki-lökohtaisesta kokemuksesta nousevaa tuntemusta. Heprealainen tieto-käsite pitää sisällään myös tahtoaineksen: voidakseen tuntea Jumalan, ihmisen tulee tunnustaa Hänen herrautensa. Todellinen tieto Jumalasta on siten lahjaa; se on elävän Jumalan tuntemista ja Hänen kanssaan "liittosuhteessa" elämistä. Tieto-opillisesti tällaista kutsutaan a posteriori -tiedoksi eli kokemukseen pohjautuvaksi tiedoksi ^a).

Suhde, jonka Jumala solmi Aadamin ja Eevan kanssa, perus-tui liiton sanaan. Sanansa perusteella Hän teki myöhemmin liiton myös Aabrahamin (1 MOOS 17:9-14), Israelin kansan (2 MOOS 24:7) ja pakanauskovien kanssa (JOH 1:14). Liiton sana sisältää aina vapaaehtoisen velvoituksen ihmiselle pysyä Hänen liitossaan. Niinpä määritellessään rajat ensimmäisen ihmisparin kanssa teke-mälleen liitolle Jumala ei salannut tietoa heidän vapaasta tahdos-taan eikä valinnanvapauteen liittyvästä vastuusta.

Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet (1 MOOS 2:16-17).

Kanssaan liitossa elävälle ihmiselle Jumala antaa tietoa olemuk-sestaan, hyvästä tahdostaan ja aikomuksistaan. Hän kertoo myös, kuinka ihmisen on mahdollista säilyttää liittoyhteys Kaikkivaltiaan kanssa. Se tieto on totuudenmukaista, sillä sen Lähde on luo-tettava.

Kukaan ei tiedä, mitä Jumalassa on paitsi Jumalan Henki (1 KOR 2:11).

Teillä on voitelu Pyhältä ja kaikilla teillä on tieto. Hänen voi-telunsa opettaa teitä kaikessa, ja se opetus on totta eikä valhetta. Niin kuin se on teitä opettanut, niin pysykää Hänessä. (1 JOH 2:20,27)

b)  Valheen hengen tunnistaminen

Paratiisiin luikerteli myös toisenlaista tietoa, joka piti sisäl-lään sekä totuutta että valhetta (1 MOOS 3:4-5). Sen lähde oli Paholainen eli langennut enkeliruhtinas. Hänen jakamansa tieto on disinformaatiota eli tarkoituksellista harhaanjohtamista. Kun ihminen jäi kuuntelemaan vierasta lähdettä ja omaksui kaksija-koisen tiedon, hän tuli petetyksi. Aadam ja Eeva valitsivat riippu-mattomuuden Jumalan ilmoittamasta liiton sanasta. Nautties-saan hyvän- ja pahantiedon puusta he tulivat Jumalan tavoin tietoisiksi hyvästä ja pahasta, mutta kokivat karvaasti myös lii-tonrikkomisen seuraamukset.

Tiedon ja viisauden etsiminen Jumalan tahdon ulko-puolelta tekikin ihmisen "ajatukset turhanpäiväisiksi" ja "ymmärryksen pimeäksi" (ROOM 1: 21; EFES 4:17-18). 

Valheen hengen syöttämä tieto on kavalaa siksi, että se ei ole kokonaan valhetta. Paholainen, joka kiusasi Jeesusta erämaassa, tiesi hyvin Jeesuksen alkuperän ja osasi rakentaa viettelyksen tämän tosiasian mukaan. Kun ihminen käänsi selkänsä Totuudelle, avautui hänen sisimpänsä valheen hengen vaikutukselle. Ihmisen viestintä maailmassa alkoi pitää sisällään samanaikaisesti sekä luotettavaa että petollista tietoa. Niiden erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa.  

Salomonin sanalaskujen mukaan Jumalan pelko on lähtökohta oikeaan tietämiseen ja viisauteen. Uskovalla, joka tuntee Herran sanan ja haluaa asettaa tahtoelämänsä ja ajatusmaailmansa sen ojennettavaksi, on parhaimmat edellytykset myös arvioida kohtaa-mansa informaation alkuperää ja totuudellisuutta sekä ohittaa ek-syttävä tieto.

Herran pelko on tiedon alku, Pyhimmän tunteminen on ym-märrystä (SNL 9:10). Koska he vihasivat tietoa, he eivät va-linneet Herran pelkoa, eivät suostuneet Minun neuvooni (1: 29). Herran pelko on pahan vihaamista ja kuri viisauteen (SNL 8:13; 15:33).

Herra antaa viisautta, Hänen suustaan lähtee tieto ja ym-märrys. Kun viisaus tulee sydämeesi, tieto tulee sielullesi mie-luisaksi, harkinta varjelee sinua ja ymmärrys sinua suojelee. Se pelastaa sinut kavalasti puhuvalta mieheltä. (SNL 2: 6,10-12)

Uudessa Testamentissa käytetään kahta tietämistä merkitsevää verbiä: ginōskō (= oppia tuntemaan, tietää, ymmärtää, käsittää, tuntea) ja oida (= tietää, tuntea, käsittää). Niihinkin liittyy tuo alussa mainittu oikean tiedon Lähteen henkilökohtainen tuntemi-nen. Portti epäpuhtauksista vapaaseen tietoon (ja sekulaarin tie-don hallintaan) kulkee liiton Sanan, Jeesuksen, kautta. Raa-matun mukaan

♥  Kristuksen rakkaus on kaikkea tietoa ylempi (EFES 3:19)

♥  kaikki tiedon ja viisauden aarteet on kätkettyinä Kristuksessa        (KOL 2:3).

Sivulla C2.3a tutkimme, millä tavalla uudistuminen tietoon käyn-nistyy ihmismielessä Jeesuksen kohtaamisen jälkeen. Sanan ja Hengen kautta tapahtuva uudistuminen antaa uskovalle uuden näkökyvyn myös yhteiskunnallisen, uskonnollisen ja tieteellisen tiedon takana vaikuttavan lähteen tunnistamiseen. Hyvän- ja pahantiedon puusta syöminen oli lähtölaukaus kiroukselle, jossa oikea (totuudenmukainen) ja väärä (valheellinen) tieto yhteenkie-dottuina levisi ihmiskuntaan. Sen kautta Paholainen yhä eksyttää monia, jos sanan silmävoide informaation arvioimiseen ei ole käy-tössä.

Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä (JOH 8:44). Varas ei ole tullut muuta kuin varasta-maan (mm. ihmiseltä totuuden; JOH 9:10).

Sinä asut keskellä petollisuutta, petollisuudessaan he eivät tahdo tuntea Minua, sanoo Herra. Heidän kielensä on tappava nuoli, se puhuu petosta. (JER 9:5,7)

Mutta kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen (JOH 16:13).

c)  Saalistava järkeisoppi

Eräs ihmiselle Jumalan kuvana lahjoitettu ominaisuus on kyky tutkia luontoa. Vain ihminen osaa sekä empiirisesti havainnoida että eksaktisti mallintaa luonnon lainalaisuuksia. Jumalan rakenta-man ihmeellisen luomakunnan ilmiöiden selittämiseenkin - niin kuin kaikkiin tieteisiin - on hyvän ja pahantiedon lähde ujuttanut myrkkynsä. Eevan Eksyttäjältä saama tietämistä koskeva ennustus "teistä tulee Jumalan kaltaisia" (1 MOOS 3:5) on "toteutunut" ai-nakin siltä osin, että ihminen on korottanut oman ymmärryksensä jumalalliseen asemaan. Niinpä esimerkiksi jokaiselle lukiolaiselle on biologiassa (evoluutioteoria) ja kosmologiassa (alkuräjähdysteoria) tehty ilmeiseksi, että usko kaiken Alullepanijaan ja Luojaan on tarpeeton. Paitsi luonnontieteissä, on ihmisjärkeily korvannut Ju-malan ilmoituksen myös ihmistieteissä. Seuraukset näkyvät käy-tännön tasolla mm. teologiaa, filosofiaa ja sosiaalipsykologiaa soveltavissa ideologioissa, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja kirkollisissa ratkaisuissa. Tällaisessa ympäristössä myöskään jouk-kotiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa jaettava informaatio ei ole voinut välttyä hyvän- ja pahantiedon puusta kasvavan pseu-dotiedon hedelmältä. 

Aivan erityisesti Paholainen on kiinnostunut sekoittamaan valhetta sen opetuksen joukkoon, jota Kristuksen seurakunnassa anne-taan. Paavali ymmärsi asian vakavuuden ja varoitti siitä näin:

Varokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopil-la ja tyhjällä petoksella, jotka perustuvat ihmisten perin-näissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eivätkä Kristuk-seen. Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti ja teillä on tämä täyteys Hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. (KOL 2:8-10)

Sanon tämän, ettei kukaan pettäisi teitä suostuttelevalla pu-heella (KOL 2:4).

Paavalin käyttämä käsite järkeisoppi on kreikaksi filosofia (= "viisauden rakkaus"). Perinteisesti filosofiaa kutsutaan kaikkien tie-teiden äidiksi. Hän varoittaa meitä sellaisesta viisauden, nöyryyden tai rakkauden nimellä kulkevasta ajattelusta, joka muodikkuudes-taan ja nykytieteen johtopäätöksiin vetoamisesta huolimatta joh-taa ulos Kristuksen terveestä opista (2 TIM 4:3-4). Kolossassa seurakunta eli keskellä lukuisia filosofisia suuntauksia. Valvomatto-mia kristittyjä saalistivat mm. gnostilaisuus, kreikkalainen fiosofia, paikalliset mysteeriuskonnot, juutalainen mystiikka, asketismi ja legalismi (KOL 2:16-19). Ne vetosivat ihmisjärkeen, mutta eksytti-vät pois Kristuksesta; ne etsivät jumaluutta ja viisautta hylkää-mällä Jumalan tien. Paavalin mukaan tällainen Raamatun aukto-riteetin ylittävä tai sen vastainen opetus (oppi) on tyhjää pe-tosta (kr. apatē = "petos", "kavaluus") ja tiedon nimellä kul-kevaa valhetietoa (1 TIM 6:20). Ymmärtämisen koko rikkaus avautuu vain Jumalan salaisuuden, Kristuksen, tuntemisen kautta, sillä

Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteen kät-kettyinä (KOL 2:2-3).

Sitten Paavali nimeää kaksi väylää - ihmisten perinnäissäännöt ja maailman alkeisvoimat - joiden kautta ihmisfilosofia pyrkii tunkeu-tumaan seurakuntaan. Perinnäissäännöt (kr. paradosis = "tradi-tio", "eteenpäin antaminen") muodostuvat kirkollisista ohjeista, määräyksistä, tottumuksista ja Kirjoitusten tulkinnoista, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Itse asiassa jo Käärme neuvoi Eevaa virhetulkinnalla Jumalan käskystä, mitä voidaan pitää Her-ran sanan liberalisoinnin esiasteena. Monet raamatunkohdat osoittavat, kuinka Jeesus itse ja apostolit sanoutuivat irti ihmisten laatimista perinäissäännöistä (MATT 15:1-9; MARK 7:5-13; GAL 1: 14-16; TIT 1:14). Meidänkin on kysyttävä itseltämme, ovatko pai-kallisten seurakuntiemme ja yhteisöjemme käytänteet, rakenteet, opetus ja uskonelämä muovautuneet vuosien mittaan sivuun alku-seurakuntaa ohjanneesta terveestä apostolisesta opista. Nau-timmeko enää ravinnoksemme vain elämän puun väärentämätön-tä hedelmää (1 PIET 2:2)? (Joitakin seurakuntaan pyrkiviä har-haoppeja on käsitelty täällä.)

He pysyivät apostolien opetuksessa (APT 2:42).

Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien viedä itseänne harhaan (HEPR 13:9).

d)  Maailman alkeisvoimat

Toiseksi Paavali mainitsee, että maailman alkeisvoimat voivat toimia ihmisfilosofian eli järkeisopin ajureina seurakunnassa. Raa-mattu käyttää ilmaisua "alkeisvoimat" (kr. stoikeion = "alkeet", "alkeisvoimat", "alkuaineet") kolmessa eri yhteydessä ja merkityk-sessä. Jokaisessa niissä näemme, kuinka valheen henki yrittää kai-kin keinoin eksyttää kristittyjen ajattelua ja sanan saarnaa riippu-mattomaksi Jumalan ilmoituksesta (1 JOH 4:6; MATT 24:4). 

1. Kristuksen opin alkeet (stoikeion) ovat vastasyntyneille Jumalan lapsille tärkeitä hengellisen kasvun elementtejä. Jakeissa HEPR 5:11-6:2 kannetaan huolta uskovan jäämisestä tai taantu-misesta maitoruokaa tarvitsevaksi pikkulapseksi. Alkeisiin juuttunut laskee jatkuvasti uskonelämänsä perustusta: parannusta kuolleista teoista, uskoa Jumalaan ja kasteeseen palaamista. Sen vuoksi, mitä keskeisin tuki Kristuksen opin alkeista (stoikeion) täysi-ikäi-syyteen etenemisessä on seurakunnassa annettava raitis sanan-opetus.

Omasta apostolisesta opetuksestaan Paavali kertoo, että Kristus on siinä keskipisteenä (1 KOR 1:23-24). Tietoisesti hän varjeli julis-tustaan inhimillisen viisauden ja retorisen puhetaidon keinoilta antaakseen tilaa Kristuksen ristin ja Jumalan voiman esille tulemiseen (1 KOR 1:17; 2:1-5). Koska sellainen on ihmisen kyky-jen ulkopuolella, joutui Paavali suuren heikkouden vallassa etsi-mään Hengen opettamia sanoja jokaista opetustilannetta varten (1 KOR 2:3,12-13). Iäti kestävän sanan ravinnon säilyminen jaet-taessa puhtaana ja monipuolisena edellyttää yhä vielä jakajaltaan Herran edessä valvomista.

Pidä huolta opettamisesta. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua. (1 TIM 4:13,16)

Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta (TIT 2:7).

2. Maailman alkeisvoimiksi (stoikeion) nimitetään jakeissa GAL 3:29-4:5 myös henkivaltoja. Niiden alaisuudessa luonnollinen ih-minen (niin Aabrahamin jälkeläinen kuin pakana) elää syntiensä orjuuttamana ja lain kirouksen alaisena. Vasta kristuksessa tapah-tuu vapautuminen ja syntyminen Jumalan lapseksi. Sen Hengen rinnalla, joka asuu uskovassa, ovat demoniset alkeisvoimat "heik-koja" ja "arvottomia" (GAL 4:6-11). Silti ne juonittelevat estääk-seen uskovaa antautumasta yksin Jeesukselle, etsimästä tiedon ja viisauden aarteita sanasta Hänen Henkensä opastuksella ja luot-tamasta yksin Jeesuksen ristin lunastusansion riittävyyteen. Esi-merkiksi Kolossan seurakunnassa pahuuden alkeisvoimat (stoikei-on) inspiroivat kristittyjä ulkonaiseen "itsevalittuun jumalanpalve-lukseen", joka piti sisällään enkelien palvontaa (KOL 2:18), lain-alaisten ihmiskäskyjen toteuttamista (KOL 2:16, 20-22; vrt. GAL 4:10) ja askeesia (KOL 2:23). Vaikka sillä oli nöyryyden ja viisau-den maine, se oli Jumalan silmissä arvotonta lihallisuutta.

Kaikki Jeesuksen seuraajat elävät henkivaltojen painostuksen alai-sina (EFES 6:12). Alkeishenkien vaikutus uskoviin historian eri ai-kakausina on ollut erilainen. Niiden pysyvä tavoite on kuitenkin häiritä vaeltamista Kristuksessa (KOL 2:6), juurtumista, rakentu-mista ja vahvistumista Hänessä (KOL 2:7) ja pitäytymistä Häneen (KOL 2:19). Samassa luvussa Paavali opettaa, miksi Jeesukseen uskovilla on Hänen nimessään oikeus ja auktoriteetti vastustaa näitä alkeisvaltoja:

Jumala riisui aseista hallitukset ja vallat ja saattoi ne jul-kisen häpeän alaisiksi, kun Hän sai niistä Kristuksessa rie-muvoiton (KOL 2:15).

Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet maailman alkeis-voimille, miksi te ikäänkuin eläisitte maailmassa (KOL 2:20).

3. Alkuaineet (stoikeion) ovat peruselementtejä, joista muut aineet koostuvat (2 PIET 3:10-12). Tavallinen materia rakentuu protoneista, neutroneista ja ekektroneista. Niistä kaksi ensin mai-nittua muodostuvat kvarkeiksi kutsutuista alkeishiukkasista. Sel-laista käsitystä, jonka mukaan todellisuus on perimmältään ai-neellinen, sanotaan materialismiksi. Katsomus kieltää Jumalan, Hengen ja henkiolentojen olemassaolon. Näkemyksen mukaan kaikki mitä ihmismieli kokee - rakkaus ja suru, ajattelu, tahtominen ja usko, omantunnon ääni, syyllisyys ja häpeä - on seurausta ai-noastaan fysikaalisista vuorovaikutuksista ja kemiallisista reaktiois-ta. Eräässä mielessä materialismin siemen kylvettiin ihmiseen jo paratiisissa, jossa hänen "silmänsä avattiin" näkemään aineelliset arvot Jumalan Hengen läsnäolon ja Hänen hyvän tahtonsa kus-tannuksella (1 MOOS 3:6).

Varsinainen ontologinen ^b) materialismi kehittyi Antiikin Kreikassa. Noin 400 eKr. Demokritos pyrki atomiopissaan selittämään todel-lisuutta hiukkasten avulla vetoamatta mihinkään yliluonnolliseen tai hengen olemassaoloon. Kuuluisa materialisti oli myös saksalai-nen yhteiskuntafilosofi Karl Marx (1818-1883), jonka mielestä hen-ki on vain aineen korkein tuote. Tieteen vallannutta materialistista lähestymistapaa nimitetään metodologiseksi naturalismiksi. Sen mukaan kaikki luonnon ilmiöt ja historian tapahtumat on se-litettävä luonnollisten syiden (kausaalilakien) perusteella, ja kaikki olevainen koostuu pohjimmaltaan fysikaalisista olioista (hiukkasista ja energiasta) ja niiden vuorovaikutuksista. Jumalallinen tahto ja suunnitelma ei ideologian mukaan ohjaa universumin eikä ihmis-kunnan kehitystä.

Myös naturalistiset teologit myötäilevät tätä uskomusta: heidän mielestään henkisesti kehittyneen ihmisen on mahdotonta pitäy-tyä parituhatta vuotta sitten annettuun Jumalan ilmoitukseen Raa-matussa.^c) Jumalan olemassaolo ei heidän ajattelussaan ole itse-näinen tosiasia vaan se riippuu ihmiskunnan jumalakäsitysten kehi-tyksestä.^d) He sulkevat sanasta pois paitsi kaiken yliluonnollisen aineksen myös monet arkielämää suojelevat ohjeet (kuten avioliit-tokäsityksen). Raamattukriittinen uskomus Jeesuksesta tavallisena juutalaisena miehenä^e) - ei lihaan tulleena, ristillä ihmiskunnan sovittaneena Vapahtajana ja ylösnousseena Jumalan Poikana - on antikristillinen. Näin totuus on joutunut vääryyden valtaan (ROOM 1:18).

Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on anti-kristus, eksyttäjä. Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, älkää ottako häntä ko-tiinne älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi (2 JOH 7,9-10).

Tästä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hen-gen (1 JOH 4:6).

e)  Elämän Puu

Jokainen ajatteleva ihminen kyselee jossakin elämänsä vaiheessa Pontius Pilatuksen tavoin: "Mikä on totuus?" (JOH 18:38) Juma-la on antanut meille tähän kysymykseen vastauksen sekä lihaksi tulleessa että kirjallisesti ilmoitetussa Sanassaan.

Jeesus on Elämän Puumme.

Jeesus antoi itsensä ihmiskunnalle iankaikkisen elämän ravinnok-si. Hän, viisauden Lähde, kutsuu meitä luokseen, seuraamaan it-seään ja löytämään rakkaus totuuteen. Tieto katoaa, mutta rak-kaus ei koskaan häviä (1 KOR 13:8).

Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota Ihmisen Poika antaa teille (JOH 6:27).

Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin Minun kauttani (JOH 14:6). Sitä varten Minä olen tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta (JOH 18:37).

Minun Isäni tahto on, että jokaisella joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä. Ja Minä herätän hänet vii-meisenä päivänä (JOH 6:40).