Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voitto-saatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Ju-malalle (2 KOR 2:14-15).

Paavalin käyttämät vertauskuvat, Kristuksen voittosaat-to ja Kristuksen tuoksu, liittyvät samaan tapahtumaan. Antiikin Roomassa oli tapana järjestää suuressa taistelussa voittaneen kenraalin kunniaksi juhlakulkue. Neljän valkoisen hevosen vetä-millä vaunuilla hän saapui kaupunkiin triumfissa, johon kuuluivat hänen perheensä, armeijansa ja kahleisiin sidotut sotavankinsa. Voittosaatossa oli mukana myös muusikoita ja pappeja, joiden suitsutusastioissa paloi makeantuoksuisia hajusteaineita. Tuok-su tarttui kaikkien kulkueeseen osallistuvien vaatteisiin ja levisi heidän välityksellään väkijoukkoon. Voittoisan ja keisarille uskol-lisen komentajan sotilaat tunnistettiin tästä "elämän tuoksusta", mutta sotavangeille, joiden matka päättyi usein teloitukseen, sen haju merkitsi "kuoleman lemua".

Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa. Toisille se on kuoleman haju kuolemaksi, toisille elämän tuoksu elämäksi (2 KOR 2:15-16). 

Elämässä, kuolemassa ja ylösnousemisessa Jeesus kukisti vas-tustajansa. Meidät kristityt on uskossa kutsuttu seuramaan Häntä voittosaatossa, jonka kautta Jumala levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua kaikkialle. Huomasitko jakeessa tärkeän yksityiskohdan: "Me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle." Kristuksen ihana tuoksu, joka on peittänyt meissä olleen inhottavan kuoleman lemun, kohoaa nyt hyvänhajuisena suitsukkeena myös Jumalan eteen.

Vaeltakaa rakkaudessa niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle (EFES 5:2). 

Voittosaaton suloinen tuoksu on peräisin uhrista, jonka Jeesus rak-kauden vaatimana antoi meidän edestämme Jumalalle. Se kertoo Hänen kuuliaisuudestaan Isän tahdolle, jossa vaeltamista pimeyden Ruhtinas yritti kaikin keinoin horjuttaa. Sekä elämässä että kuolemassa Jeesus voitti vastustajansa! Kristuksen triumfissa mukana kulkevat ovat tulleet osallisiksi tästä voitosta, josta hyvänhajuinen suitsuke nousee kaikkein pyhimpään. Edellä olevan jakeen mukaan voittosaaton ympärillä oleva maailma aistii Kristuksen tuoksun ennen kaikkea siitä rakkauden aromista, joka on tarttunut Hänen omiinsa: "Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä."

Tällä sivulla meitä kiinnostaa, miksi ja miten kristitty voi olla Jeesuksen tuoksu Jumalalle. Lopuksi otamme esille erään "kuol-leiden kärpästen" tavan, joka nykyaikana on levinnyt peittämään "Gileadin voidetta" löyhkällään (SAARN 10:1).  

a) Virheetön uhri

Jeesus sanoi: "Hän joka on Minut lähettänyt, on Minun kanssani. Hän ei ole jättänyt Minua yksin, koska Minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista." (JOH 8:29) 

Elämänsä aikana Jeesus kohtasi Paholaisen monet pyrkimykset kammeta Hänet pois uskollisuudesta Isää kohtaan. Ne alkoivat heti kutsumuksen alkuvaiheessa, jolloin Jeesus voitti vastustajan asettamat kiusaukset erämaassa. Johanneksen evankeliumi ku-vailee tarkimmin, kuinka Jeesus kaikissa teoissaan ja puheissaan halusi kuunnella ja noudattaa Isän tahtoa (JOH 6:38; 12:49; 14:10). Hän ei etsinyt omaa kunniaansa eikä ryhtynyt oma-alotteisesti mihinkään toimintaan (JOH 7:18; 8:28-29,54). Kuu-liaisesti Hän täytti Jumalan lain kirjaimen ja hengen meidän puolestamme (JOH 4:34; 19:30). Koska Jeesus oli virheetön käydessään ihmisenä uhritietä, Hän kelpasi sovitusuhriksi lan-genneen ihmisen edestä. Sellainen uhri oli otollinen, tuotti Jumalalle kunniaa ja oli hyväntuoksuinen Hänen silmissään (JOH 17:4). Jeesuksen ajallinen elämä on täydellinen vastakohta meidän pimeälle vaelluksellemme, jonka kelvottomuutta emme tohdi edes muistella. Jumalan rakkauden armopäätöksellä Jeesuksen puhtaus ja virheettömyys luetaan niiden hyväksi, jotka uskossa turvautuvat Hänen lunastusverensä ansioon. Hänen täydellisyytensä puetaan silloin heidän päällensä. Siinä on syy, miksi tuo Jeesuksen uh-rin suloinen tuoksu verhoaa ne, jotka voittosaattueessa seuraavat Häntä, ja miksi se miellyttää Taivaallista Isäämme.

b)  Kärsivä uhri

Jos joku kansasta tekee erehdyksessä syntiä jotakin Herran käskyä vastaan ja tulee siten syylliseksi tai jos hän tulee tie-toiseksi aikaisemmin tekemästään synnistä, tuokoon hän syntinsä tähden uhrinaan vuohen. Hänen on laskettava kätensä syntiuhrin pään päälle ja teurastettava eläin polttouhripaikalla. Pappi ottakoon sen verta ja sivelköön sitä poplttouhrialttarin sarviin ja kaatakoon loput verestä alttarin juurelle. ... Pappi polttakoon sen alttarilla miellyttäväksi tuoksuksi Herralle. Kun pappi on näin toimittanut sovituksen, uhrin tuoja saa anteeksi (3 MOOS 4:27-31).

Jos vanhan testamentin syntiuhrin tuoksu miellytti Herraa, kuinka paljon enemmin viattomana kärsineen Kristuksen (HEPR 9:13-14). Paitsi elämässä Jeesus voitti Paholaisen myös kuolemassa. Getsemanen rukouskamppailussa Kristuksesta säteilevä tuoksu vain vahvistui. Siellä Hän kielsi lopullisesti itsensä ja päätti taivuttaa tahtonsa Isän suunnitelman viimeiseen vaiheeseen maailman lunastamiseksi (LUUK 22:42-44; JOH 18:11). Väki-valtaisen, valheellisen ja häpäisevän oikeudenkäynnin seurauksena Jeesuksen tie johti tuskalliseen teloitukseen ristillä (JOH 18:38-19:16). Jeesuksen uhrikuolema oli ainoa mahdollisuus Jumalan pyhyyden vaatimuksen ja Hänen ihmisrakkautensa täyttymiseen.

Huolimatta kärsimyksestä, jonka Vapahtaja koki kantaessaan tuomion meidän syntiemme tähden, Raamattu nimittää Kristuksen taistelua riemuvoitoksi. Sen avulla Jumala riisui Perkeleen kahdesta väkevimmästä aseesta, jotka orjuuttivat ihmiskuntaa: synnistä ja kuolemasta (KOL 2:15; HEPR 2:14-15). Golgatan voiton ansiosta Jeesukseen uskova saa rikkomuksensa anteeksi; hänet vapautetaan sekä synnin rangaistuksesta (iankaikkisesta kuolemasta) että sen hallintavallasta (1 JOH 3:4-9). Sellainen ihminen, joka on liittynyt Kristukseen, ei ole enää lain (eikä Saatanan, hepreaksi śāṭān, jonka yksi käännösmerkitys on "syyttäjä") syyttämisoikeuden alainen (KOL 2:13-14). Hänet on päästetty irti pimeyden Ruhtinaan kalmanhajuisesta, kadotusta kohti kulkevasta vankisaattueesta ja siirretty voittosaattoon, jota ympäröi Kristuksen kalliin uhrin Jumalalle kelpaava tuoksu (JOH 3:16-18; 10:9-11; KOL 1:13-14; 2 TIM 2:26).

Israel kukoistaa kuin lilja. Sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin (HOOS 14:6-7). 

Minä miellyn teihin kuin miellyttävään tuoksuun ja osoitan teissä pyhyyteni kansojen nähden (HES 20:41).

Eipä ole ihme, että Kristuksen rakkauden kuvakielenä Korkeassa Veisussa (eli Laulujen Laulussa) käytetään sulhasen voiteiden tuoksua, joka huumaa morsiamen. Hänen tuntemisensa tuoksu leviää ympäristöön omaa ristiään kantavan uskovan todistuksen ja rakkauden osoittamisen välityksellä. Itselleen kuolleesta kristitystä Jeesuksen tuoksu pääsee puhtaimmin esille.      

Ihana on Sinun voiteittesi tuoksu. Vedä minut mukaasi, rien-täkäämme! Kuningas on vienyt minut huoneisiinsa. Me riemuit-semme ja iloitsemme Sinusta, me ylistämme rakkauttasi parem-maksi kuin viini. Hänen poskensa ovat kuin balsamila-vat, kuin tuoksuaineiden säiliöt. Hänen huulensa ovat lil-jat, joista tiukkuu sulaa mirhaa. Minä olen Rakkaani oma, ja Rakkaani on minun - Hän, joka paimenta liljojen keskellä (KV 1:3-4; 5:13-14; 6:3). 

c) Tuoksuöljyn siunaus    

Jokainen Kristuksen voittosaatossa mukana kulkeva kantaa omaa ristiään. Niin kuin Jeesuksen hyvänhajuinen tuoksu kohosi voi-makkaimpana juuri ristiltä, leviää se hänen omiensakin välityksellä sen mukaan, kuinka syvästi risti on saanut tehdä työtä kan-tajassaan. Jeesuksen elämä uskovassa on kallisarvoisen nar-dusöljyn kaltaista, jonka tuoksu vapautuu huoneeseen vasta, kun pullon kuori rikotaan. Ehjänä säilynyt, kuolettamaton lihallisuus estää kristittyä olemasta Kristuksen aidon tuoksun välittäjänä.

Evankeliumit kertovat kauniisti, kuinka Jeesus voideltiin tuok-suöljyllä ennen kuolemaansa (MATT 26:6-13; MARK 14:3-9; JOH 12:1-8). Alabasterista valmistetun pullon sisältämän voide oli kaikki, mitä nainen ulkonaisesti omisti; sen arvo vastasi 10 kuukauden ansiotyön keskimääräistä palkkaa. Silti hän halusi vuodattaa sen Jeesuksen päälle. Lahjaa vastaanottaessaan Herra näki edessään vieläkin kallisarvoisemman aarteen: naisen sisimmän, jossa risti oli vaikuttanut särkymisen. Uhraamansa nardusöljyn tilalle nainen sai Jeesukselta elämän, joka tulisi kantamaan iankaikkista hedelmää Betanian alueella. Naisen kautta Jumala voisi tuoda esille arvokkaintaan: Kristuksen tuntemisen suloista tuoksua.

Kuinka suljetuilta naisen rinnalla vaikuttivatkaan opetuslasten sydämet. Heidän lihallinen mielensä suuntautui ulkonaiseen ja esti katsomasta tilannetta Hengen silmin. Opetuslasten mielestä arvokas voide meni täysin hukkaan ja heillä olisi ollut "hurskaampi" ehdotus sen hyödyntämiseksi (MATT 26:8-9). Moittiessaan naisen toimintaa "vääränlaiseksi" he samalla osoittivat, että eivät luottaneet voitelun kohteena olleen Herran Jeesuksen arvi-ointikykyyn. Opetuslapset eivät nähneet naisen menneisyyttä eivätkä motiivia rakkauden tekoon, kuten Jeesus näki, minkä vuoksi heidän hyvää tarkoittaneet sanat pahoittivat naisen mielen (MATT 26:10). Oppimestariksi pyrkiminen Herran vähäisten palvelijoiden keskellä osoitti sen, että Jumalan työ ristin so-vittamiseksi opetuslasten hartioille, oli vielä kesken. Kristuksen rakkauden tuoksua sisältävä alabasteripullo odotti heissä vielä särkymistään.

d) Lihan haju

Tänä päivänä tuo Simon Spitaalisen talon pienessä piirissä sat-tunut episodi näyttää toistuvan isossa mittakaavassa. Kristuksen tuoksun sijasta ilmoille on tunkeutumassa ihmisen lihallisuuden lemua. Tällaista ummehtunutta hajua olen aistinut viime aikoina joissakin YouTubessa esiintyvissä "kristillisissä" videoissa. Niissä esimerkiksi nähdään tarpeelliseksi luokitella nimeltä mainiten seurakuntiemme (yhteisöjemme) sananpalvelijoita suositeltavien ja kartettavien julistajien ryhmiin. Tämänkaltainen julkinen jaottelu ei ole Hengen mielen mukaista. Vaikka niin olettaisi, kyseinen luokittelu ei ole syntynyt liberaaliteologian tai uskolle vieraan maailman arvioinnin tuloksena, vaan itseään Kristuksen ope-tuslapsiksi kutsuvien pohdinnasta. Raamattu kyllä kehottaa tut-kimaan kaikki seurakunnassa annettava opetus ja nuhtelemaan kurittomia, tyhjänpuhujia ja eksyttäjiä (APT 17:11; 1 TESS 5:21; 1 KOR 10:15; TIIT 1:10-13), mutta se ei neuvo tekemään sitä sekulaarisen maailman edessä.

Apostolien kirjeet sisältävät runsaasti opetusta Kristuksen seu-rakunnan sisäisen ohjauksen menettelytavoista. Ne esimerkiksi neuvovat, kuinka tulee suhtautua

❶sanan ymmärtämisessä erehtyneeseen opettajaan tai syntiin eksyneeseen veljeen (APT 18:24-28; GAL 2:11-14; 6:1; 1 TIM 5:19-20; JAAK 5:19-20; MATT 18:15-18)

❷ kurittomasti vaeltavaan veljeen tai opettajaan (1 KOR 5:1,4-5,9-11; 2 TESS 3:6,14-15; 2 TIM 3:5-9; 4:14-15; 3 JOH 9-11)

❸ harhaoppista valhetietoa levittävään opettajaan (ROOM 16:17-18; 2 KOR 11:2-4,13-15; GAL 1:6-9; 2:4-5; FIL 3:2-3; 1 TIM 1:3-7; 6:20-21; 2 TIM 2:16-26; TIIT 1:10-14; 2:7-8; 3:10-11)

❹ Kristuksesta luopuneeseen ja Hänet kieltävään eksyttäjään (HEPR 10: 29; 2 PIET 2:1-3; 1 JOH 2:18-27; 4:1-6; JUUD 4)

Kaikissa näissa tapauksissa havaitsemme apostolien noudattaneen kolmea käytännöllista periaatetta:

1. He lähettivät ohjaavan tai nuhtelevan kirjeensä luettavak-si suoraan ko. paikallisseurakunnassa (ROOM 1:7; 1 KOR 1:2; FIL 1:1; KOL 4: 16; 1 TESS 5:27; 1 TIM 1:2; 1 PIET 1:1).

Viestejä, jotka koskivat seurakunnissa palvelevien sananjulistajien tai yksityisten veljien akuutteja ongelmia, apostolit eivät osoit-taneet Hengen mieltä ymmärtämättömien juutalaisten tai paka-noiden tutkittaviksi. 

2. Kritiikkinsä kohteena olevia seurakuntia apostolit pyrkivät ohjaamaan aina myös fyysisesti läsnä ollen. Itse asiassa niissä seurakunnissa, joiden toimintaa Paavali eniten etänä (kirjeiden välityksellä) arvosteli, hän useimmin vieraili (2 KOR 2:3; 10:9-11; 12:14,20-21; 13:1-2; GAL 4: 20; FIL 1:25-26; 1 TESS 2:9-12,17; 3:10; HEPR 13:22-23; 2 JOH 12). 

3. Erityisen halukkaasti he etsivät mahdollisuutta tavata hen-kilökohtaisesti sellaiset veljet, joiden opetuksessa tai käy-töksessä he tiesivät olevan korjattavaa (1 KOR 4:18-21; 2 KOR 10:2; 11:5-6; 1 TIM 1:19-20; 3 JOH 9-10).

Kuten hyvin voimme käsittää, eivät kansalaisten omia mielipiteitä varten tarkoitetut YouTube-kanavat ja lähes avoimet kristilliset Facebook-ryhmät ole se pääsääntöinen Jumalan seurakunnan ruokapöytä, joka kerran katettiin "apostolien opetusta, keskinäistä yhteyttä, leivän murtamista ja rukousta" sisältävän vuorovaiku-tuksen keskelle. Ne eivät ole sopiva foorumi erehtyneestä sa-nanpalvelijasta varoittamiseen tai langenneen uskovan tuomit-semiseen. Kanavien yksisuuntaisessa viestinnässä ei ole sijaa henkilökohtaiselle keskustelulle video-opettajan kanssa eikä alku-seurakunnan kaltaiselle monitasoiselle yhteydelle. Internet-opet-tajan koeteltu tunteminen ja kasvaminen Kristuksessa jää kuulijalle vieraaksi. On hyvä pitää mielessä, että "luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee" (2 KOR 10:18).

Koko maan kattavuuden omaavan YouTuben ja Facebookin vaara on siinä, että se houkuttelee esiin myös uskovia "guruja", "epävireisiä pasuunoita",  jotka hyvää tarkoittaen pyrkivät näkyvil-le kantamatta ristiään. Kristuksen suloinen tuoksu, joka siu-naavana nousee esille vain ristin alta, peittyy helposti kuoletta-mattoman egon hajuun. Herran veljien (tai paikallisseurakun-tien) rankkaaminen avoimessa sosiaalisessa mediassa ei missään muodossa palvele Jumalan valtakuntaa, vaikka se tehtäisiin sanan tulkinnoissa esiintyvien ilmeisten virheellisyyksien ja paikallisen seurakunnan toiminnan epäkohtien korjaamisen nimissä. Yhtä sopimatonta on nimetyn yksilöuskovan julkinen nuhteleminen ta-ustatilannetta tuntematta. Raamatullinen (ja muutenkin rehti) tapa lähestyä alabasteripullonsa Herralle särkenyttä, mutta väärin toiminutta sananpalvelijaa, on tehdä se kasvoista kasvoihin tai yksityisviestein - siis henkilökohtaisesti neuvoen tai varoittaen - ja jättää asia sitten suuren Työnantajan hoidettavaksi. Rakentavaan keskusteluun ja veljelliseen "jalkojen pesuun" tajoaa nykyajan tekniikka hyvät välineet, vaikka fyysinen kohtaaminen ei olisi mahdollinen.

Samoin kuin opetuslapset Betanian kodissa mekin tarvitsemme sanan tietämyksen ("oikeaoppisuuden") ohella ristin alla kasvavaa viisautta ja nöyryyttä sen suhteen, kuinka ilmaisemme hengellistä työtä koskevat - sinänsä oikeutetut ja raittiitkin - arviointimme. Tämän maailman Ruhtinas kyllä osaa lietsoa vahingoniloa ja uskonvastaisuutta omissaan, jos hänen hallitsemillaan foorumeilla annamme siihen mahdollisuuden. Paikallisseurakuntien ongelmien ja niiden kaitsijoiden raamatuntulkintojen julkinen analysoiminen saattaa lisäksi synnyttää puoluemieltä ja eriseuraisuutta niidenkin epävarmojen ja vakiintumattomien kristittyjen mielessä, joita asia ei mitenkään koske (1 KOR 1:11-12; 3:5).

Jumalan globaali seurakunta on itsessään vajavaisten pyhien yhteisö, jolle seurakunnan Herra on antanut riittävät ohjeet, välineet ja voiman epäraittiiden ilmiöiden käsittelemiseen kes-kuudessaan (ROOM 15:14; 1 KOR 5:4-5,7-8; 1 JOH 2:20-21; TIIT 1:9-11: 2:7-8). Paitsi apostolit myös Jeesus itse kirjeillään pyrkii vaikeimmissakin tapauksissa uudistamaan paikallisseurakuntansa aina sisältä käsin (ILM 1:10-13,20; 2:4-5; 2:14-16,20-21; 3:1-3,17-19). Yhä edelleen on vanhimmisto se kaitsijoiden joukko, jonka Jumala on asettanut palvellen paimentamaan laumaansa sekä terveellisen ravinnon jakamisessa että raittiissa kasvatta-misessa Kristukseen. Vanhinten tehtävä on myös valvoa seura-kunnan opetusta: pitää silmällä sananpalvelua, nuhdella vie-raan opin levittäjiä ja tarvittaessa estää heidän puhumisensa yh-teisönsä keskellä.  

Kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saa-vat aikaan erimielisyyttä ja viettelevät teitä siitä opista, jonka te olette saaneet. Karttakaa heitä. (ROOM 16:17).

Kurittomia, tyhjänpuhujia ja eksyttäjiä on paljon. Heidän suunsa on tukittava. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi. (TIIT 1:10,11,13)

Ei kenelläkään joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Jos joku tulee luoksenne eikä tuo mu-kanaan tätä oppia mukanaan, älkää ottako häntä ko-tiinne (seurakuntayhteisöt kokoontuivat kodeissa) älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi.