B8 Matkalla valtakuntaan 8.7. 2022
Samuel otti öljysarven ja voiteli Daavidin hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen (1 SAM 16:13).
Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee! (MARK 11:10)
Jumala päätti valita vähäisen lammaspaimenen tulevan val-takuntansa hallitsijaksi. Eräänä päivänä profeetta Samuel lähetettiin pieneen Beetlehemin kaupunkiin voitelemaan Daavid tähän kutsumukseen. Jumala asetti Henkensä vai-kuttamaan nuorukaisessa "siitä päivästä yhä edelleen" (1 SAM 16:13; PR 38). Hengen sisäinen voima vahvisti, val-misti ja johdatti Daavidia tehtävää varten päivä päivältä yhä voimallisemmin. Voitelu jäi häneen ilmeisen pysyväksi ja kasvavaksi kokemukseksi, sillä tuo sanonta "yhä edel-leen" (מַעַל [maʿal]) merkitsee kirjaimellisesti "ylöspäin" ("up-ward").
Samalla tavalla Jumala on Jeesuksessa valinnut meidät, maailman silmissä vähäiset uskovat, iankaikkisen valtakun-tansa perillisiksi ja jopa hallitsijoiksi. Daavidin tavoin mekin olemme saaneet Hengen sinetin ja voitelun kut-sumuksemme vahvistukseksi. Näin Raamattu opettaa asiasta:
Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (LUUK 12:32).
Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja pitävät sen hallussaan ikuisesti - iankaikkisesta iankaikkiseen (DAN 7: 18).
Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä (ILM 5:10).
Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka ovat maailman silmissä köyhiä, olemaan sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut Häntä rakastaville? (JAAK 2:5)
Hän, joka vahvistaa meitä Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala. Hän on myös painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hen-gen (2 KOR 1:21-22).
Merkillepantavaa Daavidin kutsumuksessa oli se, että ku-ninkaallisesta voitelusta huolimatta, hän ei saanut heti val-takuntaa. Kului monta koetuksen vuotta ennen kuin Israelin hallitsijan tehtävä toteutui käytännössä. Ensimmäinen Sa-muelin kirja kertoo näistä Daavidin elämän haastavista olo-suhteista "matkalla valtakuntaan".
Tässäkin löydämme selvän analogian oman iankaikkisen kutsumuksemme kanssa. Vaikka Jumalan valtakunta on jo nyt Hengen kautta sisäisesti meissä ja vaikuttaa maailman kes-kellä (LUUK 17:20-21), pääsemme fyysisesti omistamaan perintömme vasta Jeesuksen saapuessa perustamaan rau-hanvaltakuntansa maan päälle. Meidänkin matkamme sinne johtaa monenlaisten ahdistavien olosuhteiden läpi. Perillä 1000-vuotisessa valtakunnassa meidät sitten asetetaan pelas-tetuille varattuun suureen tehtävään: hallitsemaan yhdes-sä Jeesuksen kanssa.
Muista Jeesusta Kristusta, Daavidin jälkeläistä. Jos olem-me yhdessä Hänen kanssaan kuolleet, saamme Hänen kanssaan myös elää. Jos kestämme, saamme myös hallita Hänen kanssaan (2 TIM 2:8,11-12).
Joka voittaa ja loppuun asti ottaa vaarin minun teoistani, sille Minä annan vallan hallita pakanoita. Joka voittaa, sen Minä annan istua kanssani valtaistuimellani. (ILM 2:26; 3:21).
Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä sisälle Ju-malan valtakuntaan (APT 14:22).
Voimme oppia jotakin Daavidin "matkasta valtakuntaansa". Hänen valmistumisensa unohdetusta paimenpojasta kunin-kaaksi sisältää runsaasti uskossa kasvamisen, hengellisen sodankäynnin ja jopa seurakuntaelämän esikuvia. Olemme-han mekin kilvoittelumatkalla kohti Taivasten valtakuntaa, jonka kuninkaalliseksi papistoksi meidät on kutsuttu (1 PIET 2:9; 2 TIM 4:18; MATT 18:1-4).
a) Herra oli Daavidin kanssa
Raamattumme kertoo, että usko Israelin Jumalaan oli saa-vuttanut Daavidin jo nuoruusiässä, hänen työskennellessään isänsä lampaiden kaitsijana (1 SAM 17:37). Jumalan läsnä-olon vaikutus Daavidin elämässä, käyttäytymisessä, puheissa ja musiikissa havaittiin ympäristössäkin (1 SAM 16:18; 17: 37). Sen ansiosta Daavid kiinnitettiin kuningas Saulin hovipalvelijaksi, musikantiksi ja aseenkantajaksi. Sydämen usko ja palveleva mieli ovat Jumalan lahjoittamia perusvalmiuksia - edellytyksiä ihmisen käyttökelpoisuudelle. Jokaisen Jeesuksen seuraajan sisimpään on kylvetty hyvä siemen, jonka tarkoitus on kasvaa ja kantaa ajallaan hedelmää Jumalalle.
b) Daavidin Goljat
Kullakin uskovalla on maahan lyötävänä oma Goljattinsa. Kenenkään muun aseistus ei riitä sen kukistamiseen (1 SAM 17:39). Daavidin elämään se ilmestyi kesken arkisen ta-pahtuman, kun hän oli toimittamassa isänsä lähettämää ruokatäydennystä sodassa taisteleville veljilleen (1 SAM 17: 17-23). Filistealainen Goljat oli kaksintaistelija, joka meil-le edustaa pimeyden henkivallan, maailman ja oman lihan muodostamaa vastustajaa (EFES 6:12; JAAK 4:1; 1 PIET 2: 11). Kukaan kristitty ei välty kohtaamasta henkilö-kohtaisesti tätä vihollista matkallaan Taivasten valtakuntaan. Goljatin päämäärä on kaikin tavoin lannistamalla, masenta-malla, syyttämällä, häpäisemällä, eksyttämällä ja valehtele-malla saada meidät luopumaan uskostamme Jeesukseen ja luottamuksestamme Hänen voittoonsa (1 SAM 17:10-11,24-25, 42-44; LUUK 22:31; JOH 8:44; 2 PIET 3:17). Goljat haluaa siten estää Jumalan hyvän suunnitelman toteutumisen elämässämme ja kauttamme.
Daavid oli harjaantunut linkokiviaseen käyttämisessä, mutta hänen voittonsa filistealaisesta ei perustunut siihen. Goljatin nujertamisen takana oli Jumalan liitto kansansa kans-sa (2 MOOS 24:7-8). Siihen sisältyi Herran antama vakuutus auttaa Israel voittoon kaikista Luvatun maan vieraista kansoista (5 MOOS 11:22-25; 28:7). Daavid toimi luottaen tähän lupaukseen eli siihen, että Jumala on uskollinen ja armollinen - eikä hän joutunut pettymään (1 SAM 17:45-47; PS 31:6; 40:11).
Meidänkin tiellämme on oma goljattimme, kun valloitamme Jumalalle kuuluvaa "luvattua maata" elämässämme. Olemme saaneet varustukseksi Kristuksen vanhurskauden (haarniska), uskonluottamuksen Hänen sanaansa (kilpi ja miekka) ja Hengen, jonka avulla voimme oppia vastustamaan ja kuo-lettamaan Pahan kolmikon pyrkimyksiä (ROOM 8:9-17; GAL 5:16,24-25; EFES 6:12,16-17; 1 PIET 5:9; JAAK 4:7). Me-nestymisemme tässä taistelussa perustuu Jeesuksen voit-toon Golgatalla. Jo siellä Jumala riisui aseista pimeyden hallitukset ja vallat tehden liiton kanssamme Kristuksen lunastusveren kautta (KOL 2:15; HEPR 9:14-15).
... ettei Saatana pääsisi meistä voitolle. Eiväthän hänen aikeensa ole meille tuntemattomia (2 KOR 2:11).
Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet Pahan (1 JOH 2:13).
Nyt on tullut pelastus ja meidän Jumalamme valtakunta ja Hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä on heitetty ulos. He ovat voittaneet hänet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta eivätkä ole rakastaneet henkeään vaan ovat olleet alttiit kuolemaan asti (ILM 12:10-11).
c) Jumalan sydämen mukainen mies
Kun he sitten pyysivät kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, miehen Benjaminin heimosta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Jumala pani hänet kuitenkin viralta ja herätti heille ku-ninkaaksi Daavidin, josta Hän myös todisti sanoen: "Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen. Hän tekee kaikessa Minun tahtoni." (APT 13:21-22)
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri (1 SAM 15:22).
Benjaminilaisen Saulin, Daavidin edeltäjän, luopumus oli alka-nut vähitellen, kun hän ei ollut tinkimättömästi kunnioittanut Herran käskyä. Vastoin Jumalan suunnitelmaa hän ei myös-kään tuhonnut "goljattiansa", Amalekin kuningasta Agagia (1 SAM 15:2-3,7-11,22-24,32-33; 28:18-19). Niinpä Herra katui sitä, että oli tehnyt Saulin kuninkaaksi, ja valitsi Daavidin hä-nen tilalleen.
Daavidinkaan elämä ei ollut täydellistä, mutta muuan omi-naisuus teki hänestä Jumalan sydämen mukaisen mie-hen:
Lankeemuksista huolimatta Daavidin sisimmässä säilyi arka tunto Jumalan sanan edessä sekä syvä halu etsiä uskossa Jumalan tahtoa ja läsnäoloa.
Tällainen mielenlaatu oli Herran Hengen vaikuttama. Sen kestävyys testattiin moneen kertaan ennen kuin Daavidin kuninkuus vahvistettiin. Kuuliaisuuden ja riippuvuuden Jumalasta havaitaan ohjanneen Daavidin toimintaa jo niiden vuosien aikana, jolloin häntä vihaava Saul vielä hallitsi. Kärsivällisesti hän odotti Jumalan aikaa eikä itse ryhtynyt kostamaan (1 SAM 24:7-8; 26:8-12). Opetellessaan 600 mie-hen komppaniansa johtamista Daavid kääntyi aina ennen taisteluun ryhtymistä kysymään apua ja viisautta Herralta (1 SAM 23:2-5,10-13; 30:3-8; 2 SAM 2:1-3; 5:19,22-23). Vain rukouskoulussa voidaan oppia menestymään hengellisessä sodankäynnissä:
Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa käteni taistelemaan, sormeni sotimaan (PS 144:1).
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, vastustajani Sinä painat alleni (2 SAM 22:35,40).
Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomi-sessa rukoillen joka hetki Hengessä (EFES 6:18).
Etenkin psalmit kuvaavat Daavidin syvää kaipausta saada jatkuvasti kokea Jumalan läheisyyttä elämässään. Monin rukouksin, huudoin ja kyynelin hän etsi Herralta armoa syn-nin painaessa tuntoa (PS 51:3-6) ja turvaa ahdistuksen aikana (PS 34:5-9; 62:6-9; 2 SAM 22:7). Daavidin riippu-vuudessa Jumalan läsnäolosta ja tahdosta näemme yhtymä-kohtia Jeesuksen elämään maan päällä (JOH 4:34; 5:19; 8:29; HEPR 5:7-8; LUUK 6:12). Juuri Daavidin suusta on lähtöisin tuo usein lainattu kehotus, jonka hän jätti jälkipol-ville:
Kysykää Herraa ja Hänen voimaansa, etsikää alati Hänen kasvojaan (1 AIK 16:11; PR 38).
d) Näky jumalanpalveluksen uudistamisesta
Kuten muistamme, oli Herran liitonarkku ryöstetty ja Israelin jumalanpalveluselämä retuperällä ennen Daavidin voitelemis-ta kuninkaaksi (1 SAM 4:11; 5:2; 6:1,21; 7:1-2). Pyrkiessään siirtämään liitonarkkua takaisin Jerusalemiin Daavid sai kan-tapään kautta oppia, että Herraa tulee lähestyä ja pal-vella Hänen ehdoillaan (2 SAM 6:1-11; 1 AIK 13:12-13; 15:13-17; 4 MOOS 1:50-51; 3:5-12,30-32). Ilmeisesti tässä vaiheessa
Daavid alkoi vastaanottaa näkyä jumalanpalvelun uu-distamisesta, leeviläisen pappissuvun pyhittäytymi-sestä ja Herran läsnäolosta ylistyksen keskellä.
Näky pohjautui Jumalan Moosekselle antamaan määräyk-seen leeviläisten erityisasemasta (4 MOOS 3:1-4:49). Ensi töikseen Daavid kutsui kokoon temppeliruhtinaat Saa-dokin ja Ebjatarin (Aaronin pojat) sekä Leevin suvun pää-miehet ja sanoi heille:
Pyhittäytykää, te ja teidän veljenne, ja tuokaa Herran, Is-raelin Jumalan, liitonarkku siihen paikkaan, jonka minä olen sitä varten valmistanut. Koska ette ensimmäisellä kerralla olleet mukana, niin Herra, meidän Jumalamme mursi meidät, sillä me emme etsineet Häntä oikealla tavalla (1 AIK 15:11-13).
Silloin papit ja leeviläiset pyhittäytyivät tuomaan Her-ran, Israelin Jumalan, liitonarkkua. Leeviläiset kantoivat Jumalan liitonarkkua kantotankojen varassa olkapäil-lään, niin kuin Mooses oli Herran sanan mukaan käskenyt (1 AIK 15:14-15).
Sitten Daavid asetti leeviläiset papit, soittajat ja laulajat palvelutehtäviinsä telttamajassa, jonka hän oli rakentanut liitonarkulle (1 AIK 16:4-11,37-42; PS 68:1,4-5, 25-27). Myö-hemmin järjestäessään jumalanpalvelusta Salomonin temp-peliä varten Daavid sai loppuunsaattaa näkynsä täy-dellisesti: hän erotti sekä pappisvirkaan kutsutut Aaronin pojat että käytännön tehtävissä ja temppeliveisuussa palve-levat muut leeviläiset omiksi osastoikseen omine palvelu-vuoroineen (1 AIK 23-26). Uutena elementtinä Daavidin näyn mukaiseen jumalanpalvelukseen liittyi monipuolinen ylistys-musiikki.
Äärimmäisellä tarkkuudella Daavid toteutti Herralta saamansa vision sitomalla Herran temppelin palvelutehtäviin kaikki Lee-vin pappissuvun miehet. Hän jakoi heidät perhekunnittain 24 divisioonaan, joilla kullakin oli oma päämies: geersonilaisista kertyi 9, kehatilaisista 11 ja merarilaisista 4 divisioonaa (1 AIK 23:6-23). Kehatilaisista erotettiin ensin Aaronin kahden pojan Elasarin ja Iitamarin jälkeläiset. Heistä muodostettiin 24 osastoa, jotka pyhitettiin suorittamaan vuorojärjestyksessä varsinaista pappispalvelusta Herran edessä ylipappi Saa-dokin johdolla (1 AIK 23:13; 24:3-19). Muut leeviläiset ase-tettiin sitten Aaronin poikien avuksi temppelin käytännön tehtäviin (1 AIK 23:28-31).
Musisoimisen taito oli Daavidin Herralta saama erityislahja. Jumala käytti sitä hyväksi, kun Hän uudisti kansansa juma-lanpalveluselämän. Kanteleiden valmistajana ja soittajana (AAM 6:5) sekä ylistyslaulujen sanoittajana ja esittäjänä (PS 108:1-5) tuntemamme Daavidin sydämelle laskettiin temp-pelimusiikin käynnistäminen. Hän erotti leeviläisten Aasafin, Heemanin ja Jedutunin jälkeläisistä 24 osastoa, jotka arvo-tussa palvelujärjestyksessä lauloivat Herran kunniaksi kym-baalien, harppujen ja lyyrojen säestyksellä (1 AIK 25:1-31). Tämä ylistyskuoro käsitti 288 koulutettua, nuorta ja van-hempaa laulajaa. Siinä taitavammat lauloivat yhdessä vä-hemmän opetusta saaneiden oppilaiden kanssa isiensä ja kuninkaan johdolla. Vaikka johtajat palvelivat profeetallisessa hengessä (hurmoksessa PR 38), kuoro toimi järjestäytyneesti ja kurinalaisesti kuninkaan ohjeita noudattaen:
Heitä johti Aasaf, joka profeetallisessa hengessä soit-ti kuninkaan antamien ohjeiden mukaan. Jumalan temppelipalvelusta suoritettiin kuninkaan kirjoittamien tekstien mukaan (1 AIK 25:2,6).
Näkynsä mukaisen mallin tulevasta Herran temppelistä ja siellä toimitettavasta jumalanpalveluksesta Daavid jätti pojal-leen Salomolle (1 AIK 28:11-13,19-21). Kuningas Salomon johdolla temppeli rakennettiin Jerusalemiin Moorian vuo-relle. Herran liitonarkku tuotiin paikoilleen kaikkein pyhimpään kerubien siipien alle lukemattomien eläinuhrien uhrisavun saattelemana. Raamattu kertoo, että kun itsensä pyhittäneet papit, soittajat ja laulajat puhkesivat sitten yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa, täytti Jumalan kirkkaus temppelin. Jumalan läsnäolo seura-kunnan keskellä tuli todelliseksi, kun Häntä etsittiin oikealla tavalla (1 AIK 15:13; 2 AIK 5:1-14).
Kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja Herran kirkkauden olevan temppelin yllä, he polvis-tuivat kivetyllä pihalla maahan kasvoilleen, kumarsivat ja ylistivät Herraa sanoen: "Hän on hyvä, Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." (2 AIK 7:3)
Liitonarkun kultainen kansi oli armoistuin, pyhin sovituksen paikka, jossa Jumala ilmestyi ja puhui kansalleen (2 MOOS 25:10-11,16-17,21-22; 26:34; 3 MOOS 16:2; 4 MOOS 7:89).
Kristus itse on Uuden liiton armoistuin ja Hänen seurakuntansa on Jumalan asumus Hengessä. (ROOM 3:25; EFES 2:22)
Armoistuimen äärellä seurakuntansa keskellä Herra haluaa edelleen puhua ja ilmestyä voimassaan. Olemmeko valmiit valmistamaan sydäntämme Hänen kohtaamistaan varten? Jumalan kirkkaus laskeutui temppeliin vasta sen jälkeen, kun Daavid oli korjannut kuntoon Israelin jumalanpalveluselä-män.
Uskovina me muodostamme pyhän "leeviläisen" papiston, jonka hengelliset uhrit Kristuksen kautta ovat Jumalalle mie-luisia (1 PIET 2:5). Mekin olemme pyhitetyt Jumalalle ja ruumiimme on erotettu otolliseksi uhriksi Hänelle (ROOM 12:1-2; 1 KOR 6:19; 2 KOR 7:1). Älkäämme siis mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan uudistukaamme mielel-tämme Jumalan tahdon etsimiseen. Saakoon tuo Daavidille ominainen hellittämätön kaipaus Jumalan läheisyyden koke-miseen vallata meidätkin! Täyttäköön sisimpämme Daavidin näky ja rukous Hengen läsnäolon ilmestymisestä puh-distetun ja kiitosta veisaavan lopun ajan seurakunnan kes-kellä. Jeesus-kuninkaamme ohjatkoon meitä - niin kuin Daavid Leevin poikia - kuuliaisuudessa palvelemaan seura-kuntaa sen moninaisissa tarpeissa ja tehtävissä - ylistyksen ja profeetallisen Hengen ilmapiirissä ja voimassa.
Seuraavat psalmit kuvaavat yhteenvetona muutamia niistä Daavidin elämän ydinarvoista, jotka Jumala Henki oli saanut muovata hänen sisimpäänsä. Saamme pyytää Daavidin uskoa ja omantunnon herkkyyttä, Jumalan läheisyyden kaipausta, kiitollista ja Herraa ylistävää mieltä sekä Hänen uudistavan voimansa kosketusta myös itsellemme ja seurakunnallemme.
Jumala, Sinä olet minun Jumalani, Sinua minä etsin var-hain. Sinua minun sieluni janoaa (PS 63:2). Syntini ovat minulle ylen raskaat, mutta Sinä sovitat meidän rikok-semme (PS 65:4). Minä ylistän Sinua koko elämäni ajan ja kohotan käteni Sinun nimessäsi (PS 63:3-5).
Minä katselin Sinua pyhäkössä nähdäkseni voimasi ja kunniasi. Sillä Sinun armosi on parempi kuin elämä; mi-nun huuleni ylistävät Sinua. Laulakaa Jumalalle, lau-lakaa Hänen nimensä ylistystä ... riemuitkaa Hänen kasvojensa edessä (PS 68:5).
Tunnustakaa Jumalan väkevyys! Pelättävä olet Sinä pyhäkössäsi! Hän on Israelin Jumala, Hän antaa kan-salleen voiman ja väkevyyden. Siunattu olkoon Jumala! (PS 68:35-36)
Sinä pidät maasta huolen ja kastelet sen runsaasti, teet sen hyvin rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, Sinä todellakin valmistat sen (PS 64:10). Runsailla sateilla Sinä, Jumala, vihmot pe-rintömaasi. Kun se oli näännyksissä, Sinä virvoitit sen (PS 68:10-11).
