B7  Mies ja nainen yhdessä           24.7. 2021

B7.1  Luodut yhteistyöhön 

Raamatun syvänä juonteena ihmiselle annettujen Jumalan suunnitelmien toteuttamisessa on miehen ja naisen yhteistyö. Huomaamme sen esimerkiksi seuraavista tehtävänkuvauksista, jotka koskevat maan hal-litsemista, avioliiton ja perheen hoitamista sekä seurakunnan rakenta-mista.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi Hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta. (1 MOOS 1:27-28; 2:15) 

Kaksin on parempi kuin yksin (SAARN 4:9). Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha (1 MOOS 2:24). Mies täyttäköön velvollisuutensa vaimoa kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa val-lassaan vaan miehen. Samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan naisen (1 KOR 7:3-4). Miehet, rakastakaa vaimoan-ne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta (EFES 5:25).

Minä olen valinnut Aabrahamin, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään pysymään Herran tiellä ja toimimaan vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti (1 MOOS 18:19). Kuule, poikani, isäsi ojennus-ta äläkä hylkää äitisi opetusta (SNL 1:8). Niin kuin äiti loh-duttaa lastaan, niin Minäkin lohdutan teitä (JES 66:13). Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa (5 MOOS 8:5).

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi (GAL 3:27-28). Sillä jokainen, joka tekee Minun taivaallisen Isäni tahdon, on Minun veljeni ja sisareni ja äitini (MATT 12:50). Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. Auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä, sillä hän on ollut avuksi monelle, myös minul-le. Tervehdys Priskalle ja Akvilalle, työtovereilleni Kristuksessa Jeesuksessa. (ROOM 16:1-2,3).

Jumalan kuvana samanarvoisiksi ja yhteistyökykyisiksi luodut Aadam ja Eeva olivat keskenään erilaisia. Juuri erilaisuutensa ansiosta nainen, josta tuli kaikkien ihmisten äiti, kykeni olemaan miehelle sopiva apu (1 MOSS 2:18; 3:20). Ehkäpä kavala Käärme oli havainnut sen verran eroa haavoittuvuudessa ja alttiudessa juonittelulleen, että valitsi uhrikseen Eevan (1 MOOS 3:1,6; 1 TIM 2:14). Aadamkin lankesi syntiin, vaikka ei samalla tavalla kuin Eeva: mies ei ollut puolustamassa perhettään Pettäjää vastaan, mutta vaimoaan kuunnellen hyväksyi toiminnan, joka oli vastoin Jumalan sanaa (1 MOOS 2:16-17; 3:6,17; 1 KOR 11:3). Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kutsui kuitenkin ensimmäisenä vastuuseen miehen, joka häpeän ja pelon vallassa oli piiloutunut sekä puutarhan lehvästöön että vaimonsa selän taakse (1 MOOS 3:912).

B7.2  Miehen vastuun tarkentuminen

Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala asetti vihollisuuden Käärmeen ja naisen siemenen (Jeesuksen) välille. Miehen ja naisen välinen yhteis-työ Maan hallitsijoina sen sijaan jatkui, mutta vaikeammissa oloissa pa-ratiisin ulkopuolella:

Naiselle Jumala sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ki-vulla sinä synnytät lapsia. Kuitenkin sinä tunnet halua mieheesi, ja hän on hallitseva sinua." Miehelle Jumala sanoi: "Koska kuuntelit vaimoasi ja söit puusta, josta kielsin sinua syömästä, on maa on kirottu sinun vuoksesi. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivi-nä. Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi." (1 MOOS 3:16-17)

Raamatun historiaa lukiessamme huomaamme, millaiseksi miehen ja naisen yhteistyön vastuusuhde tarkentui syntiinlankeemuksen jälkeen. Miehen vastuuvelvollisuus tuli ilmeiseksi kaikessa Jumalan talouden-hoidossa: aluksi patriarkkojen ja Israelin kansan elämässä, myöhemmin UT:n perhe- ja seurakuntanäkemyksessä. Jumalan kutsumat papit, per-hekuntien päämiehet ja kuninkaat vastasivat Israelin jumalanpalveluksen ja hallinnon järjestämisestä; Jeesuksen valitsemat apostolit johtivat seu-rakuntaa ja kirjoittivat Hengen ohjauksessa sen opillisen perustuksen. 

Jeesus vei muutoksen miehen asemassa kuitenkin vielä pitemmälle - sen kolmanteen vaiheeseen: Hän uudisti patriarkaalisen johtamismallin täy-dellisesti. Yhä edelleen paikallisen seurakunnan kaitsennassa ja per-heestä huolehtimisessa vastuu Jumalan edessä on miehellä, mutta omalla esimerkillään Jeesus näytti mallin siitä, kuinka tätä vastuuta tulisi kantaa: rakastaen, palvellen ja itsensä alttiiksi antaen (1 PIET 3:1-2; LUUK 22:24-27; JOH 13:15; 1 PIET 3:1-2; 5:1-3). Harva ymmärtää täysin, kuinka radikaalia oli Jeesuksen lämmin ja arvostava suhde nai-seen 2000 vuoden takaisessa juutalaisessa yhteiskunnassa.       

B7.3  Mies ja vaimo perheessä   

Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja tasa-arvoisiksi. Mm. ajattelun, luovuuden ja tunnetaitojen muodossa Luoja latasi molempiin runsaasti henkisiä ominaisuuksiaan - ei kuitenkaan kaikkia saman-vahvuisina, identtisinä. Nykytutkimus on havainnut, että eri sukupuolien aivoissa on sekä biologisia että ympäristöstä johtuvia eroja. Avioliitossa ja perheen hoitamisessa tämä puolisoiden ihana erilaisuus on suuri rikkaus ja voimavara. Mutta ellei mies kanna hänelle kuuluvaa vastuuta rakastaen palvelemalla, ei Jumalan tarkoittama miehen ja vaimon ainutlaatuinen yhteistyö pääse kukoistamaan perheyhteisön (ja lopulta koko yhteiskunnan) parhaaksi.    

Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seu-rakuntaa ja antoi itsenä alttiiksi sen puolesta (EFES 5:25). Miehet, eläkää ymmärtäväisesti vaimonne kanssa niin kuin heikomman astian kanssa. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, koska olette yh-dessä elämän armon perillisiä, etteivät rukouksenne estyisi (1 PIET 3:7). Ei myöskään mies saa hylätä vaimoaan (1 KOR 7:11).

Ja Joosua sanoi kansalle: "Valitkaa tänä päivänä ketä tahdotte palvella. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa (JOOS 24:15).

Aviomiehen alamaisuutta Jeesukselle verrataan UT:ssa Kristuksen ala-maisuuteen Jumalalle ja aviovaimon alamaisuutta miehelleen verrataan seurakunnan alamaisuuteen Kristukselle. Tunnettu käännösversio KJV 72 kuvaa tätä suhdetta sanaparilla authority-submission. Siinä auktoriteetin esikuvana on Kristuksen tapa kantaa vastuuta omistaan - ei käskemallä halliten tai alistaen eikä itsekkäästi omaa etua etsien, vaan kuunnellen, lohduttaen, rohkaisten, kärsivällisesti Isän tahdon mukaan ohjaten ja rakkaittensa puolesta kärsien. Miehen tehtävä on suojella (kreik. poias) perhettään, mikä teonsana esiintyy juurena Jeesuksesta käytetylle sanal-le Poimēn eli Paimen. 

... olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa. Tahdon teidän kuitenkin tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mies on vaimon pää ja Jumala on Kristuksen pää (1 KOR 7:2; 11:3).

Vaimot, olkaa omalle miehellenne alamaisia niin kuin Herralle, sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää. Niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vai-motkin miehelleen kaikessa alamaisia (EFES 5:22-24).

Naimisissa oleville annan käskyn, en minä vaan Herra, että vaimo ei saa erota miehestään (1 KOR 7:10).

B7.4 Mies ja nainen seurakunnassa

Jokainen Jeesuksen opetuslapsi kuuluu kuninkaalliseen ja pyhään pa-pistoon (1 PIET 2:9). Niinpä miehen ja naisen palvelutehtävätkin seura-kunnan keskellä ovat lähes samanlaiset. Ne eroavat toisistaan vain edellä mainitun johtamisvastuun osalta, joka on uskottu miehelle. Pai-kallisseurakunnassa tämä koskee kahta tehtävää: kaitsijan ja koko seurakunnan opettajan virkaa. Näiden molempien viranhaltijoiden työn jälkikäteen tapahtuva arviointi (tilinteko ja tuomio) Kristuksen tuomio-istuimessa mainitaan Raamatussa erikseen (HEPR 13:17; JAAK 3:1).  

Raamatun kielenkäytössä seurakunnan kaitsijan (kreik. episkopos; APT 20:28; TIIT 1:7) ja vanhimman (presbýteros; APT 11:30; 20:17,28; 1 PIET 5:1-3) toimenkuva on sama: he paimentavat ja johtavat paikal-lisseurakuntaa, pitävät laumasta huolta ja ovat sille esikuvina. Viran-toimituksessa olevat kaitsijat mainitaan aina monikossa, joten useat vanhimmat johtavat seurakuntaa yhdessä (APT 14:23; FIL 1:1; 1 TESS 5: 12; 1 TIM 5:17). Apostoli Paavali piti tärkeänä, että kuhunkin kau-punkiin syntynyt seurakunta sai oman vanhimmistonsa organisoimaan työn jatkuvuutta (TIIT 1:5).    

Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon teh-tävään. Seurakunnan kaitsijan tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies. Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvok-kuudella pitää lapsensa kuuliaisina. Jos joku ei pysty hallitsemaan omaa kotiaan, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta (1 TIM 3:1-5).

Vaikka kaikilta vanhimmilta edellytetään sanassa pysymistä ja terveen opin neuvomiskykyä, eivät he kaikki ole armoitukseltaan sanan opettajia (TIIT 1:9; 1 TESS 5:12; 1 TIM 5:17). Kaitsijan paimenuuteen liitty-vä seurakunnan opettajan virka, jota arvostettu brittil. raamatunopettaja Derek Prince (1915-2003) kutsui nimellä "governmental teaching", erotetaan selvästi muusta opettamisesta ja neuvomisesta (ROOM 12:7; ROOM 15:14).  

Hän antoi ... toiset opettajiksi (EFES 4:11).

Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän vallitsee miestä, vaan hänen tulee elää hiljaisuudessa (1 TIM 2:12).

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella ... (KOL 3:16). Mitä olet minulta kuullut, usko se luotettaville ihmisille, jotka sitten kykenevät opet-tamaan muitakin (2 TIM 2:2).

UT ei siis kerro, että naiset olisivat harjoittaneet vanhimman kaitsijan-tointa ja siihen kuuluvaa opetustyötä. Sen sijaan se mainitsee useita esimerkkejä naisista, jotka monin tavoin muuten neuvoen opettivat seurakunnassaan. Parhaiten muistamme Priskillan antaman opastuksen Efesoon saapuneelle saarnamies Apollokselle (APT 18:26), Korintin seurakunnan sisarille annetun kehotuksen ohjata nuoria vaimoja vaelluk-sen pyhyyteen (TIIT 2:3-5; 2 KOR 8:23) ja Euniken opetukset pojalleen Timoteukselle (2 TIM 1:5; 2 TIM 3:15).

Herra lisätköön teille yhä runsaammin rakkautta toisianne kohtaan (1 TESS 3:12). ... palvelkaa toisianne rakkau-dessa (GAL 5:13). ... että pysytte samassa hengessä ja yk-simielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta (FIL 1:27).

Jeesuksen esimerkin mukaan rakkaudessa palvellen mies ja nainen on tarkoitettu yhteistyössä, erilaisuuttaan hyödyntäen, rakentamaan Kris-tuksen seurakuntaa. Ilman erotusta Jumala on asettanut sekä miehiä että naisia profetioidensa kanavaksi seurakuntaansa - rohkaisemaan, kehottamaan ja lohduttamaan ihmisiä (APT 21:9; ROOM 12:6; 1 KOR 11:5; 14:3-4; LUUK 2:36-38; 2 MOOS 15:20; TUOM 4:4; 2 KUN 22:14). Molempia Hän on lähettänyt myös evankelistan tehtäviin pelastus-sanomansa ja herätyksensä välikappaleiksi (EFES 4:11). Yhdessä he saavat palvella seurakuntaa tiedon- ja viisauden sanojen lausujina, us-kon ja parantamisen armolahjojen haltijoina sekä voimallisten teko-jen, henkien erottamisen ja kielten selittämisen lahjan käyttäjinä (1 KOR 12:7-10; 2 MOOS 4:24-26). Erilaisuuteen ja sukupuoleen katsomatta kaikki kristityt ovat saaneet pyhän kutsun esirukoilijoiksi ja Jeesuk-sen todistajiksi.

Kehottakaa siis toisianne ja rakentakaa toinen toinen toistanne, niin kuin teettekin (1 TESS 5:11). Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka johtaa, johta-koon tarmokkaasti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sitä iloiten (ROOM 12:8). Sitten Hän antoi armolahjoja avustaa (1 KOR 12:28).  

Lähes lukematon on niiden Jumalan antamien mahdollisuuksien, henki-lökohtaisten lahjojen ja kykyjen määrä, joita Hän haluaa hyödyntää seurakuntaansa rakentaessaan. Vaikka edellä jakeessa ROOM 12:8 mai-nittu ilmaisu "johtaa" (kreik. proistēmi = "johtaa", "hallita", "asettaa eteen") liittyy useimmiten seurakunnan kaitsemiseen ja kodin hallit-semiseen, sana soveltuu myös niihin, jotka "eteen asetettuina" juontavat kokouksia, johtavat ylistystä tai kuoroa, vetävät pyhäkoulua, rukous-ryhmää, kerhoa, leipäkirkkoa, miestenpiiriä tai naistenpäivää sekä pal-velevat vastuuhenkilöinä esimerkiksi keittiössä ja tarjoilussa, sielunhoi-totiimissä ja kiinteistönhoidossa. Kaikenlaisten pienryhmien (osajoukko-jen) johtajina vanhimmiston auktoriteetin alaisuudessa toimivat veljet ja sisaret palvelevat lahjallaan Herraa Jeesusta. He saavat johtaa "tarmok-kaasti", kuten ROOM 12:8 kannustaa. 

B7.5 Seurakuntapalvelijat

Modernin seurakuntanäkemyksen mukaan pastoriksi kouluttautuminen avaa kelpoisuuden seurakunnan johtajan tehtävään. Paikallisseurakun-nassa kaitsijoiden vastuuta ovat joskus joutuneet kantamaan uskolliset sisaret sen vuoksi, että veljet ovat jostakin syystä vetäytyneet piiloon "takavasemmalle". Kyllä meillä miehillä on aihetta katsoa tiukasti peiliin - ja ennen kaikkea kysellä parannuksessa omaa kutsumustamme - jos seurakuntamme vanhimmiston enemmistö puheenjohtajineen on Juma-lan seurakunnasta huolta kantavia naisia. Missään tapauksessa normaali sanan mukainen tilanne se ei ole!  

Toisaalta seurakunnissamme on esiintynyt opetusta, joka osaltaan on edesauttanut miesten vastuunkantamisen aliarvioimista. Opetuksen mu-kaan seurakuntapalvelijan virassa Raamatun aikana tapahtunut ilmei-nen muutos merkitsee automaattisesti vapautta muuttaa käsitystä myös seurakunnan vanhimman (kaitsijan) tehtävästä. Sanan ilmoitus on kuitenkin asetettu näyttämään pysyvästi suuntaa läpi vuosituhansien ja kulttuurivaihteluiden. 

Vapaaehtoista ja oma-aloitteista lähimmäisen palvelemista UT:n krei-kankielessä ilmaisevat käsitteet diākonos (palvelija), diākonéō (palvella) ja diākoniā (palvelus). Ensimmäisen kerran seurakunnallisena palvelu-virkana törmäämme sanaan diākoniā jakeessa APT 6:1 merkityksessä "avustusten jakaminen" (ministration). Siinä apostolit siunasivat seura-kuntapalvelijan tehtävään seitsemän miestä (diakonia), jotka aloittivat ruoan jakamisen rakkaudenpalveluna seurakunnan vähävaraisille jäse-nille (APT 6:2-6). Tämä tapahtui jo 30-luvun puolivälin paikkeilla.

Kun Paavali vuonna 58 lähetti Korintista kirjeen roomalaisille, hän antoi siinä hyvän tunnustuksen sisarestaan Foibesta, joka tuolloin toimi Kenkrean (eli Korintin satamakaupungin) seurakunnan palvelijana (diā-konos). Seurakuntapalvelijan tehtävä näyttää siten jo varhain kehitty-neen myös naisten kutsumukseksi.

Seuraavan kerran seurakuntapalvelijat (diākonos) mainitaan vanhinten rinnalla omana ryhmänään Paavalin filippiläisille Roomasta vuonna 61 lähettämässä kirjeessä: 

Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille Filippissä oleville pyhille ... sekä seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapal-velijoille (FIL 1:1).

Paavalin 1. kirje Efeson seurakunnan kaitsijalle Timoteukselle vuonna 65 sisälsi ohjeita seurakuntapalvelijoiksi (diākonos) valittavien omi-naisuuksista. 1 TIM 3:11:ssa käytetty sana "vaimojen" voisi tutkijoiden mielestä yhtä hyvin olla "naisten". Pohjana oleva kreikan sana gynē mer-kitsee nimittäin kumpaakin. Esimerkiksi KJV:ssa se esiintyy 192 kertaa käännettynä muotoon "woman" ja 92 kertaa muotoon "wife". Niinpä Iso Raamatun Tietosanakirja (osa 3, palsta 5164) toteaakin: "On luultavaa, että näillä naisilla ei tarkoiteta diakonien vaimoja, vaan naisia, joilla oli diakonin virka." Seurakuntapalvelijoina kristittyjen kodeissa laupeutta harjoittavien naisten Paavali edellytti olevan "arvokkaita, ei panettelijoita vaan raittiita ja kaikessa uskollisia."   

Edellä olevan perusteella on hyvinkin ilmeistä, että diakonin tehtävä, jonka hoitamiseen seurakunnassa alunperin asetettiin miehiä, avautui nopeasti myös naisille. Raamatusta emme kuitenkaan löydä vahvistusta sille ajatukselle, että samanlainen kehitys olisi tapahtunut seurakun-nan vanhimman (kaitsijan) palvelutehtävässä.

Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon, jolla opettamisen lahja, opet-takoon (ROOM 12:7).

Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoi-tajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut. Jos joku puhuu, puhukoon Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta, aina ja iankaikkisesti. Aamen. (1 PIET 4:10-11) 

Sisarten astuminen seurakunnan vanhimman (kaitsijan) osaan sen vuok-si, että veljet ovat kätkeneet tämän talenttinsa, ei mielestäni kuitenkaan ole pelastuskysymys. Sen sijaan este seurakunnan laajemmalle Hengen uudistukselle ja herätyksen puhkeamiselle se saattaa olla.