23.2.2024

B16 "MARIA ON VALINNUT HYVÄN OSAN" 

Kahdessa evankeliumissa kerrotaan ystävyydestä, joka vallitsi Jeesuksen ja kolmen sisaruksen - Martan, Marian ja Lasa-ruksen - välillä. Evankelistat käsittelevät tuota läheistä yh-teyttä eri tilanteissa ja eri näkökulmista. LUUK 10:38-42 kuvaa Jeesuksen ensimmäistä vierailua sisarusten kodissa Betanian kylässä. JOH 11:20-22; 12:3 puolestaan huomioi Martan ja Marian uskon säilymisen ja kypsymisen heidän kutsumustensa erilaisuudesta huolimatta. Jeesuksen halu auttaa seuraajiaan löytämään oma palvelutehtävä näkyi Hänen ja sisarusten ensimmäisessä kohtaamisessa.

Maria oli temperamentiltaan sisarensa vastakohta. Sellaisena hän osoittautui kuitenkin vahvaksi naiseksi. Vaikka Maria ei voinut olla näkemättä talon emännyyttä hoitavan Martan työ-taakkaa vieraiden kestitsemisessä, hän päätti silti asettua kuuntelemaan, mitä Jeesuksella oli sanottavana (LUUK 10: 39). Hän valitsi itselleen tärkeämmäksi viipyä Jeesuksen läsnäolossa rakkaan sisarensa auttamisen sijaan. Siitä tuli hänen kutsumusosansa: pysyä lähellä Herraa ja voidella Hänet viimein hautaamista varten (JOH 12:7), Eikä ole vaikea nähdä Mariaa myöhemmässä palvelutehtävässä Jeesuksen kasvojen edessä rukoillen Jumalan valtakunnan tarpeista huolehtimassa. Hän oli oppinut antamaan itsensä, aikansa ja varoistaan Herralle (JOH 12:3). Marian sydämen kiinty-mys Herran sanaan sai todennäköisesti täyttymyksensä apostolien opetuksen alla läheiseen Jerusalemiin syntyneessä paikallisseurakunnassa (APT 2:42; 2 PIET 1:19; PS 19:8-9). Maria rakasti Herraansa ja tuskin milloinkaan unohti, kuinka tämä myötäeläen oli ottanut osaa hänen suureen suruunsa (JOH 11:31-35). Varmasti elämänsä vaikeina hetkinä, jolloin kutsumusta koeteltiin, Maria sai rohkaisua myös siitä arvos-tavasta palautteesta, jonka Jeesus hänestä oli lausunut:

Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois (LUUK 10:42).

Martan taipumukset suuntautuivat toisaalle. Hän oli kodin puuhanainen, jonka kutsumus ja lahjat viittasivat käytännön palvelutyöhön. Niinpä Jeesuksen vierailun yhteydessä hän huolehti vieraiden ulkonaisesta hyvinvoinnista. Martta oli tunnollinen omassa osassaan, jopa siinä määrin, että aska-reiden paljous stressasi häntä. Jakeessa LUUK 10:40 kreikan verbi περισπάω [perispáō]  kuvaa Martan olotilaa "hämmen-tyneeksi" päivällisen valmistelusta aiheutuneen ylikuormituk-sen takia. (Kulttuurierostakohan johtuu, että engl. käännök-set huomioivat tämän alkutekstin mukaisen tunnetilan, mut-ta suomenkieliset painottavat Martan työmäärää.^a)) Lopulta Martan tehtävät taakoittivat siinä määrin hänen kestoky-kyään, että hän oli pakotettu ilmaisemaan avuntarpeensa Jeesukselle:

Hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni pal-velemaan vieraita? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." (LUUK 10:40)

Evankeliumiin lyhyesti siteerattu Jeesuksen vastaus pitää sisällään syvemmän opetuksen kuin mitä nopean lukemisen perusteella tulee ajatelleeksi:

Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet monista asi-oista, mutta vain yksi on tarpeen (LUUK 10:41-42).

Jeesuksen Mar-talle    antama työnohjaus  oli yhdenmukai-nen sen  kans-sa,  mitä  Raa-mattu myöhem-min   opettaa palvelemisesta.  Viereisestä seu-  rakuntamme 

englanninkielisen raamattupiirin opetusmateriaalista käy mie-lestäni hyvin esille seurakunnallisen palvelutehtyön toi-mintakehys:

Riippuvuus Jumalan lahjoittaman armon, uskon ja voiman määrästä luo puitteet kaikelle palvelulle.

Jumala oli lahjoittanut Marialle ja Martalle oman luontaisen tavan reagoida asioihin ja käyttäytyä eri tilanteissa. Sen ja juutalaisen kasvatuksen tuloksena heille olivat kehittyneet erilaiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Kun sisa-rusten sydämeen syttyi usko Jeesukseen, saattoi Jumala ottaa käyttöönsä nämä yksilölliset luonnolliset lahjat ja opitut kyvyt (talentit) sekä antamansa armolahjat (1 KOR 12:11). Armossaan Hän johdatti heidät sitten palvelemaan rak-kaudessa Kristuksen ruumista sen uskon ja voiman mukaan, jonka Hän oli kummallekin varannut. 

Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, joka on meille annettu (ROOM 12:6). Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama (1 KOR 12:5). Mutta itse kul-lekin meistä on annettu armo Kristuksen lahjan mitan mu-kaan (EFES 4:7).

Älkää ajatelko itsestänne enemmän kuin sopii, vaan aja-telkaa kohtuullisesti, sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on kullekin antanut (ROOM 12:3).

Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuk-sen Kristuksen kautta (1 PIET 4:11).

Kristuksessa koko ruumis kasvaa ja rakentuu rakkau-dessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiin-osalla on (EFES 4:16).

Maria näytti löytäneen ensimmäisenä hyvän osan Jeesuksen lähellä ja tavan palvella Häntä. Siinä Jeesuksen jalkojen juuressa, Kristuksen kasvojen kirkkauden äärellä (2 KOR 4:6), Maria koki sisäisen ihmisensä tulevan parhaiten hoidetuksi. Tämän tarvitsevuutensa ja uskonsa mukaan hän ojentautui. Se ohjasi Marian kutsumusta ja toimintaa. mikä ei kaikin osin miellyttänyt hänen sisartaan. Martan asettumisessa omaan palvelutehtäväänsä ilmeni haasteita, joissa hän tarvitsi Her-ran rakastavaa opastusta.

LUUK 10:41-42 osoittaa, että Martta oli ottanut huolehtiak-seen asioista ja ihmisistä laajemmin kuin mitä oli tarpeen. Ehkä vieraanvaraisuuden täydellinen onnistuminen oli hänen mielestään tärkeintä. Se oli saattanut kaapata Jeesuksen läsnäoloakin suuremman merkityksen hänen sydämessään. Joka tapauksessa  Martan itselleen  asettama työmäärä (kun-

nianhimoinen ta-voite) ylitti Juma-lan hänelle siihen hetkeen lahjoitta-mat  voimavarat. Yritys rikkoa Her-ran asettamia pal-velukehyksen ra-joja (kuva)  inhi-millisin päämäärin ja ponnisteluin  synnytti Martassa nopean uupumisen ja kärsimättömyyden, jopa epäilyksen Maria-sisa-ren palvelupaikkaa  kohtaan. Maria oli  löytänyt voimanläh-teensä Jeesuksessa, mutta  Martta työskenteli  vielä oma-voimaisuuden varassa.

Edellä mainitun sananpaikan 1 PIET 4:11 mukaan nöyrä riippuvaisuus Jumalan antamasta voimasta näennäisen ihmis-tehokkuuden ja -viisauden sijaan tuottaa kunnian Jumalalle. Palvelutyö kantaa parhaan hedelmän, kun se tehdään Hänen armonsa varassa ja Hänelle! Toisaalta, kuinka helposti aktii-vinen ja lahjakas uskova ottaakaan (tai joutuu ottamaan) vastuulleen sellaisia paikallisseurakunnan moninaisia tehtäviä (vanhimmiston suostumuksella), joita hänelle ei ole tarkoi-tettu. Ne ylittävät Jumalan hänelle suunnitteleman vaikutus-alan (kutsumuksen). Vaarana silloin loppuun palamisen ohella on sen henkilökohtaisen ajan väheneminen, joka kuuluisi Jeesukselle: Hänen Henkensä läsnäolon, voiman ja johdatuk-sen etsimiselle. Hienojen ulkonaisten puitteiden ja pikkutar-kan ohjelman suunnittelu ei korvaa kokoontumisen valmiste-lemista rukouksin eikä omaa antautuneisuutta Jeesukselle. Herran Hengen elävä ja uutta luova vaikutus seurakunnassa edellyttää sen ymmärtämistä, että ilman Häntä työ ei kan-na hedelmää. 

Jeesus näki Martan sisimmät ajatukset, tunteet ja vaikutti-met. Jeesus ei suinkaan torjunut Martan halua palvella hyvin vieraitaan (JOH 12:2) eikä vähätellyt organisointikyvyn merki-tystä. Nekin talentit kuuluvat Hänen omiensa yhteydessä käy-tettäviksi:

Auttakaa pyhiä heidän tarpeissaan. Pyrkikää osoittamaan vieraanvaraisuutta (ROOM 12:13).

Olkaa vieraanvaraisia toinen toisellenne, nurisematta. Pal-velkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä talou-denhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut. (1 PIET 4:9-10)

Jos joku palvelee Minua, niin Isä kunnioittaa häntä  (JOH 12:26). Palvelkaa toisianne rakkaudessa (GAL 5:13).

Jeesus arvosti lahjoja, joilla Isä oli Martan varustanut. Hän ei pyytänyt Marttaa palvelemaan sisarensa tavalla. Marian valit-semaan hyvään osaan viitaten Jeesus vain neuvoi, että ras-kaskin palvelutyö on mahdollista tehdä armonlevosta kä-sin. Hän halusi vapauttaa Martan turhasta "moninaisesta hätäilemisestä" ja "juoksemisesta umpimähkään" omien ta-voitteiden mukaan (LUUK 10:41; 1 KOR 9: 26). Hän halusi Martan löytävän palvelemisen ilon ja siunauksen. Siinä läh-tökohtana vain yksi on tarpeellinen:

Kun Jeesus itse saa olla keskipiste, työn motiivi ja päivittäinen voimanlähde, tapahtuu palveleminen kestävässä kehyksessä.

Hänen kunniaansa etsivä, vähässä uskollinen palvelija tulee huomaamaan, kuinka Jumalan armon, uskon ja voiman määrä kasvaa hänen palvelutyössään. Näin Kristuksen seurakunta rakentuu vähitellen valmiiksi sekä armolahjoiltaan ja kyvyiltään että luonteiltaan erilaisten jäsentensä kautta. 

Armo ja rauha lisääntyköön teille ... jotta yhä enenevä armo saisi aikaan yhä useammissa vielä runsaampaa kii-tosta Jumalan kunniaksi (1 PIET 1:2; 2 KOR 4:15). Rukoi-len, että sinun uskosi tulisi voimalliseksi kaiken sen hyvän tuntemisessa, joka meillä on Kristuksessa (FILEM 6). Vah-vistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimas-sa (EFES 6:10).

Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä. joskaan kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, samoin me monet olemme yksi ruumis Kristuksessa mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Se jolla on palvelutehtävä, pal-velkoon. (ROOM 12:4-8)