D3.6  Kristuksen rauha – avain tunteiden säätelyyn

 

Jumala varusti ihmisen mahdollisuudella kokea ja hallita rikasta tunne-elämää. Sivuilla D3.1 ja D3.2 käsittelimme Jeesuksen suh-detta tunteisiin – omiinsa, lähimmäistensä ja meidän. Sivuil-la D3.3 ja D3.4 tutkimme lapsuusajan vaikutusta tunteiden säätelykyvyn kehittymiseen. Edellisellä sivulla D3.5 pohdimme seurakunnan roolia kasvuyhteisönä uskovalle, jonka tunnemaailma on haavoitettu. Nyt kysymme: Miten pelastus Kristuksessa luo kestävän perustan tunteiden säätelyn jatkuvalle uudistu-miselle?

 

Aikaisemmin olemme jo todenneet, että synnynnäinen tempe-ramentti, kasvuympäristö ja oma tahto sekä uudestisyntyneessä ihmisessä asuvan Jumalan Hengen vaikutus ovat muovanneet uskovan persoonallisuutta sellaiseksi kuin se nyt on. Turmeltuneen maailman ja syntisen lihan takia ihmismieli (ajattelu, tunteiden säätely ja tahto) ei parhaimmillaankaan ole rakentunut Tekijänsä tarkoittamalla tavalla. Purkaessaan vanhaa ja luodessaan uutta Hengen tavoitteena on muuttaa meitä sisäisesti Kristuksen kuvan kaltaisuutta kohti (sivu C1). Tässä suhteessa ainutlaatuinen ja yksi väkevimmistä sisäisen terveyden voimavaroista, jonka Hän lahjoitti meihin, on Kristuksen rauha:

 

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma an-taa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö. (JOH 14:27). Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kris-tuksessa Jeesuksessa (FIL 4:7). Vallitkoon teidän sydä-missänne Kristuksen rauha ja olkaa kiitollisia (KOL 3:15)! Näin sanoo Herra: … "Minä parannan heidät ja avaan heil-le rauhan ja totuuden runsauden" (JER 33:6).

 

Jeesuksen opetuslapsilleen lahjoittama rauha ylittää syvyydeltään ja vaikutusalaltaan totutun käsityksen mielenrauhasta. Kyse on Rauhanruhtinaan omasta rauhasta, joka ei ole syntynyt tässä maailmassa, suotuisten ulkonaisten olosuhteiden, myönteisten tunteiden tai meditaation seurauksena. Sivulla D3.1 hahmotte-limme jo niitä sisäisen rauhan ilmenemismuotoja, jotka huokuivat Jeesuksesta ihmisen osassa. Yllä olevassa UT:n lainauksessa esiintyvän sanan rauha (kreikaksi εἰρήνη, [eirēnē]) eri merki-tykset rauha, lepo, eheys ja sopu avaavat Kristuksen lahjoit-tamaan rauhaan kolme ulottuvuutta:

    a) sovinnon Jumalan kanssa,

    b) sisäisen levon ja eheyden ja

    c) sopuisuuden suhteessa toisiin ihmisiin.

 

 

a)  Kaiken perustus: rauha ja sovinto Jumalan kanssa

 

Koska me siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (ROOM 5:1). Jumala näki hyväksi … Hänen välityksellään tehdä sovinnon ja Hänen ristinsä verellä vah-vistaa rauhan (KOL 1:19-20; PR 92). Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Pelkoa ei rakkaudessa ole (1 JOH 4: 16,18).

 

Jeesuksen sijaiskuolema ristillä tarvittiin sovittamaan ihminen Jumalan kanssa (2 KOR 5:19). Sovitukseen uskossa turvautuva vastaanottaa rauhan, joka on on enemmän kuin pelkkä tunne: Se on muuttumaton perusolotila Isän ja lapsen välillä. Sisäisen hyvinvoinnin kannalta sovinnosta Jumalan kanssa seurasi kaksi oleellista lähtökohtaa: rauha omaantuntoomme ja vakuutus henkeemme oikeudesta Jumalan lapsen asemaan.46) Juuri uskon luottamus pysyvään asemaamme Isän rakkaudessa luo perustan, jossa leväten voimme ilman pelkoa käsitellä kaikkia tunteitam-me.47)

 

Elämän aikana kehittynyt vajaus rakastettuna olemisessa ja epävarmuus omasta merkityksestä on yhteinen nimittäjä monille tunne-elämän ongelmille ja sisäiselle levottomuudelle. Tämän syvimmän tarpeen täyttyminen siten, että kaiken rakkauden lähde, itse Rakkauden Henki, asettuu ihmiseen, ylittää inhimillisen välittämisen, myötätunnon ja läheisyyden mahdollisuudet - jotka nekin ovat meille tärkeitä. Hän palauttaa arvomme vakuuttaen meidät uudesta identiteetistämme:

olemme Jeesuksen ansion tähden pysyvästi kelpaavia Jumalalle ja kuulumme Hänen perheväkeensä.

Tämä sanan varmuus on sisäisen elämämme kivijalka ja pe-ruskallio. Uudestisyntymisessä se valetaan olemukseemme vaihte-levaista tunne- ja ajattelutietoisuutta syvemmälle, henkeen asti. Jumala haluaa, että seisomme kaikissa tilanteissa tämän tosiasian varassa Hänen luottaen. Silloin Kristuksen rauha ja Hänen hoitava rakkautensa meissä kasvavat vaikuttavuudeltaan kaikkea tietoa ja inhimillistä ymmärrystä ylemmäksi (FIL 4:7; EFES 3:19).

 

Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? (1 KOR 2:11; PR 92) Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet (SNL 20: 27; PR 92).

Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu (ROOM 5:5). Rukoilen, että … te voisitte oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä (EFES 3:19).

Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, on rakastanut meitä ja armossaan antanut meille ikuisen loh-dutuksen (2 TESS 2:16).

 
 

 

b)  Sisäinen lepo ja eheys

 

Lapsen mieli kaupunkivilinässä on levollinen, kun hänen kätensä on isän turvallisessa otteessa. Kristittyinäkin sisäinen lepomme syntyy luottamuksesta siihen, että rakastava Taivaallinen Isä on ottanut kokonaisvastuun elämästämme. Hän on laatinut hyvän suunnitelman koko polkuamme - mm. opintojamme ja työtämme, perheen ja seurakunnan arkeamme, hengellistä kasvuamme ja iankaikkista tulevaisuuttamme - varten. Aineelliset, henkiset ja hengelliset voimavarat on siinä mitoitettu riittäviksi Hänen edeltä näkemänsä tarpeemme mukaan. Hän tuntee myös kiusausten, surun ja kärsimyksen maaston, jonka läpi Hän sallii meidän kul-kevan. Vain tällaisen suvereenin Jumalan käsissä on mahdollis-ta levätä tyytyväisenä kaikenlaisissa oloissa.

 

Levollinen sydän on ruumiille elämäksi (SNL 14: 30). Olen oppinut tyytymään oloihini. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa. Olen tottunut kaikkeen ja kaiken-laisiin oloihin, olemaan kylläinen ja nälkäinen, elämään run-saudessa ja puutteessa. Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa. … Olen saanut kaikkea, jopa runsaasti. Mi-nulla on kaikkea yllin kyllin saatuani … lähetyksenne. Minun Jumalani on täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkau-dessa olevan rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesukses-sa. Jumalalle ja meidän Isällemme kunnia, aina ja iankaikki-sesti (FIL 4:11-13,18-20).

 

Lupaus kaikkien tarpeiden täyttämisestä kattaa myös aineettomat tarpeemme. Jumala haluaa varustaa meidät käytännöllisillä taidoilla, mm. riittävällä ymmärryksellä ja ammattitaidolla (joh-dattamalla mm. opiskeluasioissa), taidollisuudella (kätevyydellä), palvelijan mielellä, kärsivällisyydellä, kuuntelemistaidolla, kyvyllä osoittaa rakkautta ja armolahjoilla. Hänen johdatuksessaan koko työ- ja seurakuntaelämämme ihmissuhteineen ja tehtävineen tar-joaa harjoittelukentän näiden lahjojen opettelemiseen ja hyö-dyntämiseen. Jumalan käden siunauksen alla voimme kohdata haasteemme sisäinen rauha ja lepo säilyttäen niin, että Hänen hyvät aikomuksensa elämäämme varten pääsevät toteutumaan.

 

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden par-haaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka Hän on suun-nitelmansa mukaan kutsunut (ROOM 8:28).

 

Fyysinen ja henkinen väsyminen, avuttomuuden ja neuvottomuu-den tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Ilman epäonnistumisen ja erehtymisen hetkiä tuskin kukaan selviää maallisessa tai hen-gellisessä työssä. Joskus uupumus ja stressaantuminen johtuvat omista tai toisten ylimitoitetuista odotuksista, joihin vastaamiseen voimavaramme tai kutsumuksemme ei riitä. Toisaalta tyytymät-tömyys omaan osaan saattaa ohjata tavoittelemaan sellaista, mikä ei kuulu Jumalan meille tarkoittamaan ikeeseen, ja häirisee sisäistä lepoamme. Vaikka Jumalan hyvä käsi on varjelevana ajallisen elämämme yllä, haluaa Hän pukea meidät myös sellaisella sanan tuntemuksella ja hengellisellä viisaudella, että kykenemme jo ennakolta erottamaan Hänen tahtonsa vastaiset sidokset ja siitä erkanevat harhapolut. Jeesuksen, Hyvän Paimenemme, johdatta-van äänen kuuleminen ja ymmärtäminen edellyttää Herran kas-vojensa etsimistä ja siinä rukouksessa hiljentymistä.   

 

Niin ikään Taivaallinen Isä on ottanut kasvatusvastuun meistä. Ihmeellisellä tavallaan Hän on päättänyt hoitaa vaurioita, joita tunne-elämäämme lyötiin silloin, kun omien tunteiden tunnista-misen, käsittelemisen ja ilmaisemisen opettelu oli herkässä kehi-tysvaiheessa. Henkensä kautta Hän rakentaa ehjäksi ja vahvistaa sisäistä ihmistämme. Kasvattaessaan meitä Kristuksen mielenlaa-tuun Jumala suuntaa tahtoamme sanansa alle, jotta kuuliai-suudessa osaisimme valita ristin lihallisuutemme kuolettami-seksi. Olemme edellä käyttäneet tämän aiheen tutkimiseen run-saasti sivuja sen vuoksi, että

vain Hänen tahtonsa mukaan vaeltaessamme voimme omistaa täyden levon sisimmässämme.

Hän kaipaa saada olla kaikessa lähteemme, voimamme, sydä-memme rakkauden ja antautumisemme keskipiste.

 

Usko Jumalaan merkitsee siis mitä laaja-alaisinta sisäistä rauhaa, lepoa ja parantumista. Kreikan kielen pelastuskäsitettä sōtē-ríāa) vastaava adjektiivi sṓs tarkoittaa tervettä ja ehyttä. Vaelluksessamme eteen tulevat monet ristiriitatilanteet, hetkelliset epäonnistumiset, kiusaukset, lankeemukset ja ahdistavat olosuh-teet tulevat koettelemaan uskonlepoamme Kristuksessa. Tällöin Jumalan työ meissä ei näytä etenevän omien odotustemme mu-kaisessa aikataulussa. Sisäisissä "kriiseissä" on hyvä muistaa, että

Kristus ei kuollut puolestamme siksi, että meillä ei olisi lainkaan kärsimystä ja kilvoituskipuja, vaan myös siksi, että ahdinkomme voisivat palvella muuttumistamme Hänen kaltaisekseen.

Niissäkin uusi luomuksemme Kristuksessa kypsyy kantamaan Hänen mielenlaatunsa mukaista hedelmää. Koetuksen aikoina – oikeastaan erityisesti juuri silloin – mielemme uudistuminen etenee Hänen suunnitelmansa mukaan, kun säilytämme toivomme Hänes-sä ja luottamuksemme Hänen lupauksissaan. 

 

Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestäväisyys koetuk-sissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuotta-koon täydellisen teon, että olisitte täydellisiä ja eheitä eikä teiltä missään suhteessa puuttuisi mitään (JAAK 1:3-4).

Jumala kurittaa (kreik. paideuō, myös opettaa, kasvattaa) meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään … se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu (HEPR 12:10-11).

 

 

c)  Jeesuksen esimerkki

 

Jeesuksen opetuslapsilleen lupaama ”rauha” (kreikaksi εἰρήνη, [ei-rēnē]) pitää sisällään merkityksen mielen eheydestä ja le-vosta. Myös heprean kielessä käsite ”rauha” (שָׁלוֹם, [šālōm]) tarkoittaa laaja-alaisesti sisäistä terveyttä, eheyttä, hyvin-vointia, onnea, mielenrauhaa, levollisuutta ja menesty-mistä. Näitä ilmaisuja käyttäen sana šālōm on käännetty esi-merkiksi seuraavien VT:n jakeiden tummennetuissa kohdissa:

 

Ja hän kysyi heiltä: ”Voiko hän hyvin?"  He vastasivat: ”Hy-vin hän voi."  (1 MOOS 29:6; PR 38) Silloin on vanhurskauden hedelmänä rauha, vanhurskauden vaikutus lepo (JES 32: 17). Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe (JES 38: 17; PR 38). Herra sanoi hänelle: ”Rauha sinulle! Älä pelkää, et sinä kuole.” (TUOM 6:23) Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta meidät on pa-rannettu (JES 53:5). Hän vastasi: ”Ole huoleti .” (2 KUN 4:23) Ja Herra puhui sanoen: ”Katso, Minä teen hänen kanssansa lii-ton hänen menestymiseksensä." (4 MOOS 25:10, 12; PR 38)

 

Kristityn sisäisestä hyvinvoinnista puhuminen ei ole menestys-teologiaa. Jeesuksen sisin ja ulkoinen olemus olivat jatkuvasti rauhan ja tasapainon täyttämiä. Paholaisen ja maailman taholta kiusatun, mutta sisäisesti ehjän Herramme levollisuuden perusta ihmisenä oli Hänen luottamuksensa kaikessa Isäänsä. Tietäes-sään asemansa, kutsumuksensa ja Isänsä tahdon Hän saat-toi työskennellä levosta käsin ulkonaisesti ahdistavissakin tilan-teissa. Jeesus ei hävennyt itseään eikä pelännyt ihmisiä, mutta ilmaistessaan heille tunteitaan ja ajatuksiaan Hän teki sen Isänsä tahdon mukaisella tavalla: sävyisästi, riitelemättä, ketään tuomit-sematta, kuitenkin totuudessa ja tarvittaessa voimakkaastikin.

 

Jeesus ei väkisin tai mielistelemällä edistänyt asiaansa, vaan kunnioitti lähimmäistensä oman ajattelun ja tahdon vapautta. Ihmisen osassaan Herramme oli luonteeltaan kärsivällinen ja lempeä sekä rauhaa ja totuutta rakastava. Myötäeläen Hän osasi kuunnella lähimmäistensä hätää. Hän tiesi Isänsä olevan aina kanssaan ja ymmärsi, miten Isä tahtoi Hänen kussakin tilanteessa reagoivan. Raamattumme kertoo Jeesuksen vaelta-neen Pyhän Hengen voitelemana ja täyttämänä. Hengen avulla Hän kykeni - päinvastoin kuin ensimmäinen Aadam - tor-jumaan kiusaukset langeta tottelemattomuuteen Jumalaa koh-taan 48).

 

Sisäisesti terveenä ihmisenä Jeesus ei elänyt tunteittensa vallassa eikä yleisen mielipiteen kahlitsemana, vaan valitsi noudattaa Lä-hettäjänsä suunnitelmaa. Koska Jeesus oli hyväksynyt Isän valmistaman tien ja uskoi Hänen huolehtivan sen toteutumisesta, Jeesuksen ei tarvinnut kiivailla itsensä puolesta, ei herjata, ei uhata kostolla, ei vihata vastustajia eikä ahdistettunakaan etsiä omia ratkaisumalleja. Osaansa tyytyen Hän saattoi luottavaisesti jättäytyä Isän haltuun. Näin Jeesus sopii meille malliksi täy-dellisestä tunteiden säätelykyvystä, hengen ja mielen hyvinvoin-nista sekä sisäisestä rauhasta Isän läsnäolossa.

 

Rauhan minä jätän teille: Minun rauhani – sen minä annan teille. En Minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö (JOH 14:27).

Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Otta-kaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Mi-nä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte le-von sieluillenne, sillä Minun ikeeni on sopiva (MATT 11:28- 30).

Jumalan valtakunta … vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jot-ka Pyhä Henki antaa (ROOM 14:17; PR 92). Jeesus sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan.” (LUUK 7:50)

 

Jeesus on valmistanut hartioillemme juuri meitä varten ”räätä-löimänsä” ikeen. Sen kantamiseksi meille on varattu myös riittävä uskon ja voiman määrä. Oikeastaan tuo jae MATT 11:29 tarkoittaa kahden härän kannattelemaa tasapainoiestä (kreik. ζυγός, [zygos]) eli poikkipuuta, jonka keskikohtaan ve-dettävä kuorma tai aura on kiinnitetty. Kyseinen raamatunpaikka opettaa havainnollisella tavalla, kuinka uskovalle taivaasta annetun ikeen kuorma on mahdollista kantaa voimakkaan Jeesuksen vierellä, levollisella mielellä, sävyisästi ja nöyrästi kulkien, yhteis-työssä ("tasatahtia") Hänen kanssaan ja Hänestä oppien. Meidän osaksemme jää vain antautua uskossa Hänelle – Hänen rak-kauteensa, hallintavaltaansa (tahtoonsa) ja läsnäoloonsa. Ristin kantaminen on riippuvaisuutta Jeesuksesta. Näin eläen voimme säilyttää levon Kristuksessa haasteidenkin keskellä.

 

 

d)  Sopuisa suhde lähimmäisiin

 

Sopuisuus ei merkitse omien tarpeiden kieltämistä, tunteiden ja mielipiteiden tukahduttamista tai mielivaltaan alistumista. Kyse on siitä, kuinka ilmaisemme itseämme ja kohtelemme lähimmäi-siämme. Sopuisuus ei myöskään tarkoita maailmaan mukau-tumista ja oman uskonvakaumuksen kätkemistä. Raamattu puhuu paljon lempeästä, sävyisästä ja laupiaasta mielenlaadusta, jonka tulisi hallita uskovaa myös silloin, kun hän välittää evan-keliumia Jeeuksesta (FIL 4:5; JAAK 3:17; TIIT 3:2; 2 TIM 2:24-25; 1 PIET 3:15-16). Kristityn päätehtäväksi ei ole annettu yhteis-kunnallisten epäkohtien esillä pitäminen. Vielä vähemmän hänet on kutsuttu toimimaan lähimmäisten tuomarina tai vikoilijana. Yksinkertaisen todistuksen kertominen Herrasta Jeesuksesta elä-män ja sanojen välityksellä on uskovan tehtävä. Niin kuin kylvetyn siemenen puhkeaminen oraalle, niin on uskon syntyminenkin ih-missydämessä aina Jumalan lahja ja ihme - ei manipuloinnin tu-losta.

 

Pyrkikää rauhaan kaikkien ihmisten kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (HEPR 12:14). Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja raken-tavaa, mieluista niille, jotka kuulevat (EFES 4:29). Pitäkää huoli siitä, ettei … mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä (HEPR 12:15).

Kärsivällinen on parempi kuin sankari ja mielensä hillit-sevä parempi kuin kaupungin valloittaja (SNL 16:32).

 

Tässä apostoli Paavali käyttää käsitettä ”rauha” (kreik. εἰρήνη, [eirēnē]) sen merkityksessä sopu. Raamatun mukaan Jumalan rauha on tulvivan virran kaltainen: väkevä ja uomansa valloit-tava.49) Jeesuksen lahjoittama rauha pyrkii vuolaan virran lailla laajenemaan sopuisuudeksi ihmisten välisiin suhteisiin. Sen vuoksi Pyhä Henki haluaa raivata meissä olevat esteet rauhansa leviämisen tieltä. Hän näyttää meille mahdolliset ongelmamme tunteiden hallinnassa ja ilmaisemisessa sekä tarjoaa neuvonsa ja voimansa käyttöömme lihallisten reaktioittemme kuolettamiseksi.

 

Raamatun opetuksen mukaan vuorovaikutussuhteissamme saattaa ilmetä esimerkiksi oheisen taulukon mukaisia tunteiden säätelyn haasteita. Ne patoavat kauttamme leviämään tarkoitetun Kris-tuksen rauhan sisimpäämme.

 

Tämän tapainen käyttäytymisemme antaa ennen kaikkea meille itsellemme signaalin siitä, että Hengen työ menneisyytemme haa-vojen hoitamisessa ja lihallisuutemme kuolettamisessa on kesken. Se voi olla reaktiotapamme esimerkiksi silloin, kun joku ihminen tai asia on tullut liian lähelle verestäviä tunne-muistojamme. Emme ole oppineet vielä käsittelemään kielteisiä tunteitamme. Toisaalta se saattaa kertoa myös siitä, että Jumalan lapsen asema Isän täydellisessä huolenpidossa ei ole meille sisäistynyt. Emme ym-märrä, että Hän on ottanut vastuun meistä, asioistamme, vaikeista olosuhteistamme ja hankalista lähimmäisistämme. Meillä ei ole luottamusta Isän kykyyn hoitaa ahdistavaa tilannetta parhain päin tai meillä ei ole aikaa kuunnella Hänen neuvoaan konfliktin ratkaisemiseksi. Olemme unohtaneet sen, että Taivaallinen Isä on halukas ja voimallinen toteuttamaan yksityiskohtaisesti kaikki ne tavoitteet, jotka Hän on elämäämme tarkoittanut. 

 

Kärsimättöminä turvaudumme silloin hyödyttömään vanhalta ihmi-seltä perimäämme tapaan: lihan käsivarren ja sanojen voimaan, pakenemiseen tai tunteiden patoamiseen (kielteisten ajatusten hautomiseen). Odottamatta Hengen johdatusta lähdemmekin itsekkäästi ajamaan pyrkimyksiämme. Tällöin epäuskossamme

luovumme vapaaehtoisesti levostamme Kristukses-sa emmekä anna Hänen rauhalleen tilaa vallita sydä-messämme 50).

 

Tunnemyrskyn, huolenaiheen tai epävarmuuden noustessa emme enää muista FIL 4:5-7 lupausta, jonka mukaan Kristuksen lempeys ja Jumalan rauha varjelee (hallitsee) sydäntämme, ajatuksiamme ja tunteitamme vain, jos rukoillen jätämme kaikki huolemme (ahdistavat tilanteemme) Jumalan tietoon ja hoitoon. Unohdamme helposti sen, että olemme Hänestä kaikessa riippuvaisia. Sisimpämme ei ole tasapainossa emmekä vaella Kristuksen mielen mukaan, vaan puramme turhautumistamme, tyytymättömyyttäm-me, pelkoamme tai avuttomuuden tunnettamme itseä ja toisia vahingoittavalla tavalla. Lihalliset tunteet pyrkivät esiin niin kiih-keästi, että Hengen hallinnassa - eli Kristuksen mielenlaadulla - toimimaan tarkoitetun tunteiden säätelymekanismin (ja ristin va-litsemisen) keskeneräisyys paljastuu.

 

Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin (1 KOR 3:3). Lihan teot ovat ilmeisiä. Niitä ovat … vihamielisyydet, riita, kiivaus, vihat, juonittelut, eripuraisuudet … (GAL 5:19-20). Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kai-kenlainen pahuus olkoon pois teistä (EFES 4:31).

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä parjataan, mutta me puhumme lempeästi. Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani (1 KOR 4:12-13,16).

 

Luonnollisesti Herran Henki, joka on varustettu rauhaisalla ja sävyisällä mielenlaadulla, murehtii meissä tällaista käyttäytymistä. Jumalasta riippumattomia kielteisten tunteiden käsittely- ja ilmai-sukeinoja havaitessaan Hän muistuttaa niistä sanan herkistämää omaatuntoamme. Siten Henki pyrkii ohjaamaan tahtoamme uu-delleen lihan ajatusten ja tekojen pois panemisen tielle sekä hengen ja mielen uudistumistarpeen tiedostamiseen.

 

Vaikka Jumala on rakkaudessaan ottanut vastuun elämästämme ja kasvatuksestamme, olemme kuitenkin itse aina vastuussa teois-tamme, sanoistamme ja ajatuksistamme. Hän odottaa meidän kantavan täyden vastuun myös tunnesäätelymme epäonnistu-misesta, niin että olemme valmiit anteeksipyytäen sopi-maan mielipahan ja riidan, jonka olemme läheisillemme tai työtovereillemme aiheuttaneet. Valon lapsina tahdomme säilyttää hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä. Jeesuksen täy-dellinen lunastustyö, joka on sovittanut myös kärsimättömyy-temme ja ihmissuhteita koskevat erehdyksemme, tekee tämän mahdolliseksi! Armoon turvaten saamme siten jatkaa eteenpäin myös tunteiden säätelykyvyssä kasvamisessa.

 

Samalla käsitämme kantapään kautta yhä selvemmin sen, että sisäisessä levossa ja sävyisyydessä vaeltamiseksi olemme alati riippuvaisia rauhan Hengen täyteydestä ja ohjauksesta. Vaikka meillä on rauha Jumalan kanssa Kristuksen uhrikuoleman ansiosta, on Kristuksen elämän hallinta meissä sen rauhan hedelmän salaisuus, joka näkyy ihmissuhteissam-me! Op-piaksemme ja kyetäksemme ilmaisemaan tunteitamme ja mieli-piteitämme rakentavasti ja viisaasti, Jeesuksen esimerkin mukai-sella tavalla, tarvitsemme yli kaiken Hänen armotyönsä syvene-mistä meissä! Tämä tarpeemme ohjaa meitä yhä uudestaan Jee-suksen kasvojen kirkkauden katselemiseen, antautumaan Hänelle, joka vain voi muuttaa meitä kaltaisekseen. (Sisäisen muuttumisen periaatteista enemmän sivulla B1.) 

Vain Kristuksen mielenlaadulla täytettyinä voimme kan-taa todellista rauhan ja sovun hedelmää ympäristös-sämme.

 

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (FIL 4:5). Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mie-lensä mukaista ja täydellistä (ROOM 12:2).

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo ja rauha, pitkämieli-syys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itse-hillintä (GAL 5: 22-23).

Oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sy-dämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne (MATT 11: 29). Vaeltakaa rakkaudessa (EFES 5:2); vaeltakaa Henges-sä (GAL 5:16)!

Antakaa Hengen täyttää itsenne (EFES 5:18; PR 1992)!