D3.1  Jeesus ja tunteet

Niin kuin fyysiset aistimukset kertovat kehon ja ympäristön olosuhteista, tunteet viestittävät mielen tiloja ja vointia. Tällä sivulla D3 lähestymme tunteita niiden säätelyn näkökulmas-ta. Tunteiden säätelyllä ymmärretään ihmisen kykyä vai-kuttaa siihen, mitä ja miten hän eri tilanteissa tun-tee. Tunteiden säätelykyky kuuluu Jumalan ihmiselle tarkoitta-maan perusvarustukseen. Perimämme temperamentin rajoissa se muovautuu lapsuusvuosina hoivan ja kasvatuskokemusten, myö-hemmin kulttuurin ja ympäristön vaikutuksesta. ^a)

Koska tunteiden säätelykyvyllä on merkitystä mm. kuormittavien tunteiden hillitsemisessä, yhteyden rakentumisessa toisiin ihmi-siin ja oman käyttäytymisen hallitsemisessa, on luonnollista, että Herran lamppua virittäessään Pyhä Henki tutkii ja oikaisee myös tämän mielen alueen. Haasteemme kristittyinä johtuvat paljolti siitä, että yhteiskunta, johon synnyimme, toimii lähtökohtaisesti Jumalasta riippumattomalla tavalla. Siten myös maailman hengen mukaiset tunteiden käsittely- ja ilmaisumallit ovat saattaneet juurtua mieleemme varhaisesta alkaen.

Tunteiden käsittelemisessä kaksi ääripäätä voisivat olla yhtäältä tunteiden tukahduttaminen (kieltäminen) ja toisaalta nii-den vatvominen (märehtiminen). Tunteiden ilmaisemisessa kyl-män harkitseva stoalaisuus ja tunnevaihteluiden mukaan pouk-koileva epärationaalisuus edustavat vastakkaisia laitoja. Kyvyttö-myys käsitellä kielteisiä tai kuohuvia tunteita saattaa johtaa niiden ilmaisemiseen itseä ja ihmissuhteita vahingoittavalla tavalla.

Tässä suhteessa järkyttävän esimerkin pimeyden hengen pai-nostamasta (jopa valtaamasta) ihmisestä tarjoavat Vanhan Testa-mentin Kain ja kuningas Saul, jotka purkivat vihansa murhan-himona syyttömään läheiseensä.¹⁾ Parhaimman esimerkin tasa-painoisesta tunteiden säätelemisestä, ilmaisemisesta ja toisten tunteisiin vastaamisesta näemme puolestaan Vapahtajassamme Jeesuksessa. Koska Jeesus HEPR 1:3 mukaan on Jumalan ”ole-muksen kuva”, tulee Isän sydän tässä Jeesuksen mielenlaadussa erityisen lähelle meitä ”tuntevia” ihmisiä.

a)  Jeesus osoitti tunteensa avoimesti

Jeesuksen elämänvaiheita lukiessamme kiinnitämme ihaillen huomion Herramme taitoon kuunnella ja ilmaista myötätuntoa: Jeesus osasi itkeä murheellisten kanssa ja osoittaa sääliä kärsiviä kohtaan.²⁾ Jeesuksen erityispiirre oli osoittaa rakkautta teoilla. Välillä Hän joutui kantamaan murhetta ihmisten sydämen kovuuden tähden, sillä Hän kykeni näkemään heidän ajatuksensa ja tulevaisuutensa. Niissä hetkissä Hän ei salannut vihastu-misen tunteitakaan.³⁾

Omaa suruaan ja ahdistustaan Jeesus jakoi kyllä läheisilleen, mutta käsitteli niitä mielellään yksinäisyydessä Taivaallisen Isänsä kanssa.⁴⁾ Jeesuksen kykyä tunnistaa ja huomioida toisten tunteita sekä ilmaista ja säädellä omiaan eivät tämä maailma ja liha olleet vääristäneet. Tältäkin osin Hän oli aidoin ja vapain ihminen maan päällä. Jeesus ei ollut riippuvainen ihmisistä; Hän ymmärsi oman asemansa Jumalan Poikana, Taivaallisen Isän rakkauden ja huo-lenpidon keskipisteessä.⁵⁾ 

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, Hän it-ki sitä (LUUK 19:41). Astuessaan maihin Jeesus näki paljon ihmisiä. Hänen tuli heitä sääli, ja Hän paran-si heidän sairaansa (MATT 14:14). Jeesus sanoi heille (läheisimmilleen): ”Minun sieluni on syvästi murheelli-nen, aina kuolemaan asti.” Sitten Hän meni vähän kau-emmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili (MATT 26: 38-39).

b)  Jeesus ilmaisi mielipiteensä rakentavasti

Jeesuksella oli rohkeutta esittää mielipiteensä ja toimia niiden mukaan silloinkin, kun ne olivat ristiriidassa ympäröivän yhteisön periaatteiden kanssa. Hänen auktoriteettinsa perustui siihen, että Hän tiesi asemansa ja tehtävänsä. Siihen kuului Lähettäjän tahdon tunteminen ja toteuttaminen kaikissa tilanteissa.⁶⁾ Niinpä Jee-suksen ei tarvinnut pelätä ihmisiä. Ilmaistessaan heille ajatuksensa Hän teki sen kuitenkin Isänsä mielen mukaisella tavalla: riitelemättä, ketään tuomitsematta, silti totuudessa ja tarvittaessa voimakkaastikin. Erityisen ankaraa kieltä evankelistat kertovat Jeesuksen käyttäneen silloin, kun Hän varoitti katumatonta ihmistä tämän käärmeen hengen sitomasta tilasta.⁷⁾

Silti Jeesus ei koskaan pyrkinyt väkisin, manipuloimalla tai mielistelemällä edistämään asiaansa, vaan kunnioitti lähimmäis-tensä ajattelun ja tahdon vapautta. Väittelynhaluiset fariseuksetkin Hän saattoi jättää keskenään rannalle ja lähteä veneellä pois järven toiselle puolelle.⁸⁾ Ihmisen osassaan Herramme oli luonteeltaan rakkaudellinen, kärsivällinen, sävyisä ja totuutta puolustava. Hänestä huokui Hengen mieli: elämä ja rauha.

Ei Hän riitele eikä huuda, ei Hänen ääntään kuulla ka-duilla… (MATT 12:19). Jeesus vastasi: ”Te tuomitsette lihan mukaan, Minä en tuomitse ketään” (JOH 8:15). Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni.  Näin te löydätte levon sielullenne (MATT 11: 29). Hän ei sammu eikä murru, ja Hän saattaa oikeuden voimaan maan päälle (JES 42:4).

Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee ol-la lempeä kaikille, kyetä opettamaan ja kärsimään vääryyttä. Hänen tulee lempeästi ojentaa vastuste-levia (2 TIM 2:24-25). Karta nuoruuden kiihkoa. Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tie-dät, että niistä syntyy riitoja (2 TIM 2:22-23; PR 92).

c)  Jeesus ei elänyt tunteiden vallassa

Isotkaan haasteet, suuren hädän ja pimeyden näkeminen eivät saaneet Jeesusta pois tolaltaan. Pelko, järkytys, hätäännys tai epätoivo eivät lamaannuttaneet Häntä; ne eivätkä ohjanneet Hänen tekemisiään. Sen sijaan sisäinen rauha ja levollisuus hallitsivat Hänen mieltään; tilannetaju, oikea-aikaisuus ja määrä-tietoisuus Hänen palvelutyötään.⁹⁾ Hengen hedelmät ja voitelu olivat Jeesuksessa läsnä, kun Hän kohtasi kärsiviä parantaen, lohduttaen ja vapauttaen.¹⁰⁾ Hän tiesi Isänsä olevan aina kanssaan ja ymmärsi, miten Isä tahtoi Hänen kulloinkin reagoivan ja toi-mivan.¹¹⁾ 

Vanhurskautta ja oikeutta tiukasti puolustaessaankin Jeesus säilytti lähimmäistä rakastavan, armahtavan ja kunnioittavan mielen-laadun. Niinpä esimerkiksi sen jälkeen kun Jeesus oli kiivain ottein ajanut liiketoiminnan harjoittajat ulos Jerusalemin temppelialueelta ja palauttanut sinne rukous- ja palvontarauhan, Hän jatkoi sisäisen tyyneyden vallassa palvelutyötään temppelissä niin, että lapsetkin osoittivat Hänelle kiitoksen.¹²⁾ Jeesus osasi hallita tunteitaan vanhurskaalla tavalla. Hän näytti suunnan, jonne Pyhyyden Henki haluaa ohjata meitäkin omassa tunteiden säätelyssämme.¹³⁾ Jee-suksen elämä meissä tekee mielen uudistumisen tältäkin osin mahdolliseksi.

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jee-suksella oli (FIL 2:5). Vihastukaa mutta älkää tehkö syntiä. Älköön aurinko laskeko vihanne yli (EFES 4:26; JES 12:1). Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen olkoon pois teistä. Olkaa toisianne koh-taan ystävällisiä. Vaeltakaa rakkaudessa. Olkaa siis Jumalan seuraajia niin kuin rakkaat lapset (EFES 4:31-5:2). Joka huulensa hillitsee, on taitava (SNL 10: 19; JAAK 1:26; GAL 5:22-23). Pelkoa ei rakkaudessa ole (1 JOH 4:18).

d)  Jeesus ei puolustellut itseään

Jeesus osasi lämpimästi myötäkärsiä lähimmäistensä surussa. Voimavaroja ja aikaa säästämättä Hän halusi palvella ja auttaa heitä. Kohdatessaan itse vastustusta, herjaamista ja kärsimystä Isän tahtoa täyttäessään Jeesus ei lähtenyt kiivailemaan itsensä puolesta. Hän kyllä oikaisi jotkut itseään koskevat väärät käsitykset, mutta ei ryhtynyt puolustelemaan tekojaan eikä mielipiteitään.¹⁴⁾ Jeesus oli vapaaehtoisesti hyväksynyt ristintien Jumalan suunnitteleman valtavan lunastustyön suorittamiseksi. Siihen ei kuulunut tuomarina toimiminen eikä kostolla uh-kaaminen. Edes silloin, kun Jeesusta väärin perustein syytettiin, kidutettiin ja tuomittiin laittomassa oikeudenkäynnissä kuolemaan, Hän ei noussut taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Osaansa tyytyen ja luottavaisesti asiansa Kaikkivaltiaan Isänsä haltuun jättäen Hän sen sijaan rukoili vainoajiensa puolesta.¹⁵⁾    

Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esiku-van, että seuraisitte Hänen jälkiään, Hänen, joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta havaittu. Kun Häntä herjattiin, Hän ei herjannut takaisin. Kärsiessään Hän ei uhkaillut vaan jätti asiansa Hänen haltuun, joka tuo-mitsee oikein (1 PIET 2:21-23).